Perussuomalainen, mikä perussuomalainen. Kyllä ainakin meikäläisen on helppo ymmärtää niitä, jotka samaistuvat soinilaisuuteen. Enemmänkin ihmetyttää se, että perussuomalaisten kannatus ei ole nykyistä suurempi. Tai todellisuudessa se taitaa sitä ollakin, puolueen ongelma vaan on siinä, että lähiöiden karaokebaarien väki lähtee kaikkein laiskimmin vaaliuurnille.
Itsellänikin on täydet sympatiat Soinia kohtaan. Juuri tällaisia vallan vahtikoiria tarvitaan. Toinen asia sitten on, onko heistä sen paremmin ministerivastuuseen, kuin SMP:stä aikanaan. Eikä taida EU:sta eroaminenkaan olla kovin realistista puhetta…
En kyllä kovin suuresti sympatiseeraa Soinia. Populismin suurimmaksi ansioksi voi parhaimmillaan muodostua se, että sen kautta ihmiset saadaan ylipäätään jollain tavoin kiinnostumaan politiikasta. Hyvällä onnella he sitten jatkossa alkavat pohtia asioita syvällisemminkin pelkän yhteen asiaan (EU, maahanmuuttajat jne.) kohdistuvan protestoinnin sijaan.
Kannatuksen kasvaessa perustuslailliset Soinin johdolla joutuvat näyttämään todellisen karvansa ja kykynsä. Sympatiseerataan sitten, jos aihetta siihen on.
Taisin ilmaista itseäni hieman huolimattomasti. Tarkoitin, että Soini on sympaattinen henkilö ja valtaeliitti tarvitsee tällaisen rakkikoiran, joka vahtii virheitä ja vaatii muutosta. Vähän samaan tapaan kuin symppaan euroedustaja Esko Seppästä hänen EU-kriittisyydestään. Kumpaankaan en haluaisi esimerkiksi pääministeriksi, mutta nykyisessä hommissaan ovat varsin hyödyllisiä.
Demokratia ei toimi ilman oppositiota, eikä SDP ole isoimpana oppositiopuolueena osoittanut mitään todellista vaihtoehtoa. Sinipunassa kokkaria ja demaria ei erottanut toisistaan edes rautakangella, niin olivat samaa mieltä kaikesta. Sama meno siis jatkuu vuodesta toiseen riippumatta onko vallassa Kokkarit, keput tai demarit.
Soinit ja Seppäset pitävät valtaeliittiä hereillä ja samalla myös pitävät jollain tavoin aisoissa oman kannattajakuntansa ylilyöntejä…
4 kommenttia:
Perussuomalainen, mikä perussuomalainen. Kyllä ainakin meikäläisen on helppo ymmärtää niitä, jotka samaistuvat soinilaisuuteen. Enemmänkin ihmetyttää se, että perussuomalaisten kannatus ei ole nykyistä suurempi. Tai todellisuudessa se taitaa sitä ollakin, puolueen ongelma vaan on siinä, että lähiöiden karaokebaarien väki lähtee kaikkein laiskimmin vaaliuurnille.
Itsellänikin on täydet sympatiat Soinia kohtaan. Juuri tällaisia vallan vahtikoiria tarvitaan. Toinen asia sitten on, onko heistä sen paremmin ministerivastuuseen, kuin SMP:stä aikanaan. Eikä taida EU:sta eroaminenkaan olla kovin realistista puhetta…
No jaa...
En kyllä kovin suuresti sympatiseeraa Soinia. Populismin suurimmaksi ansioksi voi parhaimmillaan muodostua se, että sen kautta ihmiset saadaan ylipäätään jollain tavoin kiinnostumaan politiikasta. Hyvällä onnella he sitten jatkossa alkavat pohtia asioita syvällisemminkin pelkän yhteen asiaan (EU, maahanmuuttajat jne.) kohdistuvan protestoinnin sijaan.
Kannatuksen kasvaessa perustuslailliset Soinin johdolla joutuvat näyttämään todellisen karvansa ja kykynsä. Sympatiseerataan sitten, jos aihetta siihen on.
Taisin ilmaista itseäni hieman huolimattomasti. Tarkoitin, että Soini on sympaattinen henkilö ja valtaeliitti tarvitsee tällaisen rakkikoiran, joka vahtii virheitä ja vaatii muutosta. Vähän samaan tapaan kuin symppaan euroedustaja Esko Seppästä hänen EU-kriittisyydestään. Kumpaankaan en haluaisi esimerkiksi pääministeriksi, mutta nykyisessä hommissaan ovat varsin hyödyllisiä.
Demokratia ei toimi ilman oppositiota, eikä SDP ole isoimpana oppositiopuolueena osoittanut mitään todellista vaihtoehtoa. Sinipunassa kokkaria ja demaria ei erottanut toisistaan edes rautakangella, niin olivat samaa mieltä kaikesta. Sama meno siis jatkuu vuodesta toiseen riippumatta onko vallassa Kokkarit, keput tai demarit.
Soinit ja Seppäset pitävät valtaeliittiä hereillä ja samalla myös pitävät jollain tavoin aisoissa oman kannattajakuntansa ylilyöntejä…
Lähetä kommentti