Matkaeväs

Näin vapun aluspäivinä ei kaupungilla kulkiessaan oikein voi välttyä vappulehtiään kaupustelevilta teekkareilta. Myös markkinointihenkilöt saavat oman osansa mainostilaa lehtykäisistänsä kauppaavista tekniikan ylioppilaista. Takavuosina käytiin erään teekkarin ja linja-autoaseman kahvion, nimeltään Matkaeväs, välillä kovaa vääntöä mahdollisesta mainoksesta.

Välillä jo kahvilan pitäjä myöntyikin, mutta samassa veti sitten taas puheensa takaisin. Ilmoituskauppaa oli hierottu jo jokunen viikko, kun ilmoitusmyyjä hermostui. Hän sanoi lopulta asiakkaalle, että ymmärtäisi kahvion pienen mainosbudjetin ja tarjoutui julkaisemaan mainoksen ihan ilmaiseksi ja bonuksena päälle hoitaisi vielä suunnittelun ja tuotannon ilmoitukselle. Kahvilanpitäjä suostui helpottuneena, saisihan hän lopulta rauhan mainostilan tyrkyttäjältä ja kaiken päälle vielä ilmaisen ilmoituksen.

Vappuna sitten lukijat huomasivat mainoksen kaikin puolin tyylikään visun, mutta ennen kaikkea osuvan copyn: ”Reissun päällä maistuu huonompikin ruoka – Matkaeväs”

Teekkareista puheen ollen, kuinka monta tekniikan ylioppilasta tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Vastaus: kymmenen!

Yksi pitää kiinni lampusta ja loput yhdeksän ryyppää niin, että huone alkaa pyöriä ympyrää…

Hauskaa Wappua!

Love Boat?

Taannoinen Viking Linen slogan osui perin juurin oikeaan:

All you need is LOVEBOAT!

Onnellinen isä

Mistä tietää, että mainosslogan on onnistunut? No tietysti siitä, että sanonta alkaa elää omaa elämäänsä ihmisten puheissa, kuten ”Syökää kanaa!” tai ”Elämä on”. Mistä sitten tietää, että mainosväittämän sanoma on ymmärretty ja sisäistetty?

Tänään kadulla tuli vastaani onnellisesti hymyilevä isä käsipuolessaan pieni poika. Pojan T-paidassa luki isoin kirjaimin: ”Meidän isä tekee teidän äitien lapset”.

Titaanien taisto

Auton valmistuksessa on vaikea tehdä kunnon tulosta pelkillä perusautoilla. Kilpailu niissä on yksinkertaisesti aivan liian kovaa. Tämä selittänee autotehtaiden satsaukset brandimarkkinointiin ja kovan hingun päästä automalleillaan premium-ryhmään.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Toyotan Lexus, Nissanin Infiniti, Hondan Acura ja Fordin Jaguar, Range Rover sekä Volvo. Toinen tapa tehdä sama asia on tuoda markkinoille perusautoista tehokkaammalla moottorilla ja runsaammalla varustuksella kuorrutettuja erikoisversioita, kuten Skoda Octavia RS tai Honda Civic Type R.

Menestysresepti on yksinkertainen: Perusauton kanssa jaetut alhaiset kustannukset yhdistettyinä premiumbrandin reiluun katteeseen. Valmistajan kannalta auton kilohinta onkin eri merkeillä ja malleilla lähes sama. Brandi on se lisäarvo jolla tehdään tulosta. Monien valmistajien autot koostuvat 70–80 prosenttisesti samoista komponenteista, mutta lopputulokset näyttävät kuitenkin erilaisilta, niin kuin hintalaputkin.

Fordin suojissa Jaguar on lähtenyt toden teolla testaamaan brandinsa rajoja. Nopeista urheiluautoistaan ja loistoluokan sedaneistaan tunnettu valmistaja on tuonut markkinoille diesel-mallin ja heti perään myös farmarimallin. Jaguaarin tuottama etuvetoinen kansanmalli X-type puolestaan perustuu pitkälti Ford Mondeon tekniikkaan.

Kova vääntö tullaan näkemään lähivuosina automaailman suunnannäyttäjien, siis saksalaisten premiumbrandien, kesken ykköspaikasta. Paikasta auringossa kisaavat perinteisesti Mersu ja BMW, mutta Audi on jo vaihtanut pienempää pesää ja laittanut tallan pohjaan.

BMW on kepittänyt laatuongelmiensa kanssa kamppailleen, aiemmin niin selkeän ykkösen, Mersun ohi. Vuoden 2005 tilastojen mukaan BMW:tä tehtiin 1,122 milj. ja Mersuja 1,092 milj. kappaletta. Samaan aikaan puolestaan valmistettiin 823.136 Audia. Vaikkei näistä luvuista sitä pystykään päättelemään, niin etu on selvästi Audin puolella.

Audin tuotannon takana on VAG-konsernin tuki (VW 3.051.878 kpl, Skoda 494.127 kpl ja Seat 405 019 kpl, Bentley 9.560 kpl, Lamborghini 1.436 kpl ja Bugatti muutama kappale vuodessa käsityönä). Tämä merkitsee yhteensä siis lähes viiden miljoonan auton tuotantokoneistoa. Mersullakin on DaimlerChryslerin, maailma toiseksi suurimman autotehtaan, tuki taustajoukoissaan (Chrysler 733.869 kpl, Dodge 1.367.000 kpl, Jeep 625.100 kpl, Smart 124 300 kpl ja Maybach noin 1.000 kpl). BMW:lle Ministä (184.357 kpl) saati Rolls-Roycesta (796 kpl) ei juuri ole ollut apua tässä kilpailussa.

Mersun vaikeutena on ollut konsernin amerikkalaisen osan jatkuva tappiollisuus. Chryslerin moninaisena ongelmana ovat lisäksi suuret eläkevastuut. Julkisuudessa onkin esitetty Chryslerin tulevan myyntiin lähitulevaisuudessa.

Tehdas ennustaa Audin valmistusmääriksi kolmen vuoden päästä 1,114 milj. kappaletta. Ralph Weyler, Head of Marketing and Sales, lupaa toiveikkaana vuoden 2015 lopussa Audille paalupaikan.

Säkkijärven polkka oisi tullut halvemmaks?

Yritysasiakkaita ei panna halvalla, mutta pannaan kuitenkin edestä ja takaa, tosi kalliilla. Mitä muuta voisin ajatella kun katson VIP-pakettien hintoja juuri postista eteeni saapuneesta "JAZZ CLASS VOL 1-4 Limited Special Edition" – mainosläpykkää. Yksi ilta Frank Sinatran hengessä maksaa 295€. Siis yksi ilta ja "Sinatran hengestä" vastaa suomalaisista muusikoista koottu bändi. Solistiksi on tosin raahattu joku Frankie Boyn aikanaan tuntenut laulaja ja illan mittaan äänessä on yhteensä viisi esiintyjää. Lisäksi hintaa kuuluu illallinen ruokajuomana olutta tai vettä ja kaksi kaatoa viiniä.

Niin on paisunut Jamien brandiarvo, että yhden vuorokauden (päivä ja yökonsertti, sekä lounas ja illallinen) Tähtipassi kulkukorttikin maksaa 320€.

Viimeksi kun olin asiakastilaisuudessa Jazzeilla, niin muistan, ettei asiakastani Tappisen Kallea (nimi muutettu) juuri musiikki isommin innostanut. Juomat sen sijaan maistuivat sitäkin janoisemmin. Toki alkuillasta keskusteltiin asiantuntevasti Jazzin syvimmästä olemuksesta, mutta jatkoille olisi hyvinkin voinut lähteä vaikka eläintarhaan.

Jos nyt kuitenkin lähtisin asiakkaita tällaisiin Jameihin kutsumaan, niin tottahan majoituskin täytyisi järjestää á 180€. Porijazz on perinteisesti ollut Porissa, joten lennot esimerkiksi Helsingistä Finnairin turisti säästöhinnalla on 183€. Luonnollisesti kustannuksia nostaa illan kulut ylihinnoitellussa baarissa, sekä aamun korjaussarjat. Kotiinlähtölentoa odotellessa sitten tietysti vielä syödään jotain suolaista.

Aivan varovaisestikin arvioiden kustannukset henkilöä kohden ovat 800€. Siis 800€ illasta Frank Sinatran HENGESSÄ. Ymmärtäisin kustannuksen paremmin jos Frankie Boy olisi paikan päällä esiintymässä tai edes hengissä…

Samalla hinnalla voisi kustantaa asiakkaansa vaikka Aurinkomatkojen viikon tai kahden rantalomalle tai siis bisneskielellä kokous tai messumatkalle… No tämänhän tiesi Sinatran kaveri Georg Malmsténkin jo aikanaan.

Kohtalokas samba (luetaan Jazz)

Niin viattomasti aivan

Hän palkaks työn ja vaivan

Noin illansuussa ravintolaan lähti istumaan.

Vain grogin päätti ottaa,

Niin se on aivan totta,

Mutt' kuinka sattuikaan, hän joutui tanssikapakkaan.

Oi caramba, silloin samba

Oli muotitanssi rytmikäs ja uusi.

Uuden hurman, melkein surman

Toi se meidän Kalle Tappiselle aivan yllättäin.

Jo grogi oli juotu

Ja toinen pöytään tuotu,

Kun hänen luokseen leijaa tyttö nuori hurmaavin.

"On nimeni Tamara,

Se oisko suuri vaara,

jos lähtisit sä ukko-kulta kanssain tanssihin.

Oi caramba, nyt soi samba,

Tanssi tuo, se on kuin meitä varten luotu.

Nouse veikko, vanha peikko,

Tahdon näyttää sulle oivan samban ensiaskeleet."

"Mut kuulehan Tamara,

On eukko mulla Saara,

Hän tuonut ompi mulle kaksitoista tenavaa,

Ja se ei oikein passaa,

Ett' ukko täällä hassaa,

Mä tunnen kuinka omatunto alkaa kolkuttaa."

"Oi caramba, tanssi sambaa",

Sanoi hälle silloin hurmaava Tamara.

"Murhees heitä, eihän meitä

Paha Susi-Hukka vielä ole pannut poskeensa.

Nyt kaikenlaiset viinit,

Ja muutkin juomat fiinit

Ne Kalle Tappisen sai kohta riemutunnelmaan.

Hän näki vain Tamaran,

Jo häipyi muisto Saaran,

Ja kaikki kaksitoista lasta jäivät unholaan.

"Hei caramba, soita sambaa

Kyllä tämä poika kaikki viulut maksaa.

Malja sulle, malja mulle,

Vaikka menis sitten viimeisetkin siemenperunat."

Mutt' saapui uusi aamu,

Ja kalpeena kuin haamu

Nyt hotellissa yksin istuu Kalle Tappinen.

Hän kepulisti jaksoi,

Ne viulut maksoi,

Kas poissa oli lompakko ja myöskin tyttönen.

"Oi caramba, kallis samba",

Noituu Tappinen ja itseksensä tuumii:

"Kyllä varmaan Saaran armaan

Kanssa Säkkijärven polkka oisi tullut halvemmaks'."

Ruma Betty?

Nelosen uutuussarjan Ruma Bettyn (Ugly Betty) ennakkomarkkinointi on ajattelemattoman typerää. Teknisesti sarjan teaserina toimineet tv- ja kadunvarsimainokset sekä nettisivut olivat kyllä hyvin ja luovasti toteutettu, kaikki pisteet siitä. Vaikka ei teaserin idea nyt aivan uniikki ollut, Englannissa sarjaa mainostettiin parodioimalla Gapin ja Doven mainoskampanjoita.

Täysin harkitsematonta sen sijaan on niin selkeästi ja sormella osoittaen mediassa nimetä nuori ja oikeasti kaunis nainen rumaksi, vain koska hänellä on hammasraudat, silmälasit ja tavanomaisesta poikkeava vaatetus.

Kävikö ennakkomarkkinoinnista vastaavien mielessä, kuinka moni nuori tyttö (ja poika) kamppailee jatkuvasti kokeakseen itsensä hyväksytyksi. Epävarmat nuoret vertaavat itseään ympärillään näkemäänsä ja mallia haetaan helposti mediasta. Nyt siis oikein luvan kanssa saa pilkata hammasraudoista tai silmälaseista?

Väitän, että sarjan harkitsematon ennakkomarkkinointi aiheutti tarpeettomia itsetunto-ongelmia ja toimi myös virikkeenä koulukiusaajille. Lisäksi, miten vakavasti tällainen sitten voi vaikuttaa itsetuhoiseen tai syömishäiriöiseen nuoreen?

Tässä kohtaan mainonnan eettinen neuvosto olisi voinut selkeästi puuttua asiaan heti tuoreeltaan (tai edes nyt perästäpäin) ja lopettaa puuhastelun Greenpeace-tuulimyllyjä vastaan. Olisi toki mainonnansuunnittelijoiden ja tilaajien omakin arvostelukyky voinut toimia. Totta kai asiaa olisi pitänyt miettiä myös sarjan tilaajien ja käsikirjoittajien, mutta sen taakse ei voi vastuusta vetäytyä. Moisen sarjan olisi helposti voinut jättää suomeen lanseeraamattakin.

Niille, joille Ruma Betty ei vielä ole tuttu, niin kerrottakoon, että sarja alkoi neloselta maanantaina 23.4., mutta digilähetyksen häiriöiden takia aloitusjakso uusitaan lauantaina 28.4. klo 18.30. Ruman Bettyn pohjana on kolumbialainen telenovela Yo Soy Betty La Fea (1999-2001) jonka eri versioita on nähty mm. Saksassa, Alankomaissa, Kreikassa, Venäjällä ja Turkissa.

Pääosan esittäjä American Ferreran (Betty Suarez), 23, vanhemmat ovat kotoisin Hondurasista ja näyttelijä on nuorin kuudesta sisaruksesta. Ferreran roolisuorituksen positiivista vaikutusta latinoväestön asemaan on kuulemma kiitelty Yhdysvaltain kongressia myöten.

Nokia ei pysy Googlen perässä

Nokia ylsi parhaana Eurooppalaisena brandina 12. amerikkalaisen markkinatutkimuslaitos Millward Brownin "BRANDZ Top 100 Report 2007" – brandilistalla. Nokian brandiarvo on tässä vuosittaisessa listauksessa parantunut 19 prosenttia.

Maailman arvokkaimmaksi tuotemerkiksi ylsi hakukonejätti Google. Melko yllättävää, kun ottaa huomioon, ettei Google juuri edes mainosta itseään. Oletko muuten törmännyt Googlen mainontaan koskaan netin ulkopuolella? Joka tapauksessa Googlen brandin arvo nousi vuodessa huikeat 77 prosenttia.

Muita kovia nousijoita olivat myös Apple ja Starbucks. Tällä kertaa surkeimpia laskijoita olivat puolestaan Intel, Home Depot ja Dell.

Olut-bradien kaksoisvoiton otti Anheuser-Busch Companies Inc Budweiser ja Bud Light – tuotemerkeillään. Omien alojensa ykkösiä olivat mm. myös Nike, Toyota, Nescafé, McDonald´s, Louis Vuitton, Gilette, Coca Cola ja Evian.

Oheisesta listauksesta selviää brandien sijoittuminen ja arvon muutos markkina-arvolistalla:

1. Google 77 %
2. GE (General Electric) 11 %
3. Microsoft -11 %
4. Coca Cola 7 %
5. China Mobile 5 %
6. Marlboro 2 %
7. Wal-Mart -2 %
8. Citi 9 %
9. IBM -7 %
10. Toyota 11 %
11. McDonald's 14 %
12. Nokia 19 %
13. Bank of America 2 %
14. BMW 8 %
15. HP 27 %
16. Apple 55 %
17. UPS 13 %
18. Wells Fargo N.A.
19. American Express 23 %
20. Louis Vuitton 16 %
21. Disney 2 %
22. Vodafone -12 %
23. NTT DoCoMo 0 %
24. Cisco -10 %
25. Intel -26 %
26. Home Depot -33 %
27. SAP N.A.
28. Gillette 1 %
29. Mercedes 0 %
30. Oracle 28 %
31. HSBC 26 %
32. Tesco 7 %
33. ICBC N.A.
34. Verizon Wireless 9 %
35. Starbucks 45 %
36. Honda 7 %
37. Dell -24 %
38. Bank of China N.A.
39. Royal Bank of Canada N.A.
40. Porsche 11 %
41. Deutsche Bank 1 %
42. Yahoo! -6 %
43. eBay -2 %
44. Samsung 6 %
45. Ford -9 %
46. L'Oréal 15 %
47. Banco Santander -4 %
48. Pepsi 2 %
49. Carrefour 8 %
50. Merrill Lynch 16 %
51. UBS 21 %
52. Target 88 %
53. ING N.A.
54. Canon 15 %
55. Sony 22 %
56. Morgan Stanley 6 %
57. Chevrolet -10 %
58. Nissan 3 %
59. Chase 15 %
60. Motorola 19 %
61. China Construction Bank N.A.
62. Accenture 8 %
63. Nike -5 %
64. Harley-Davidson 3 %
65. Wachovia -2 %
66. Budweiser -15 %
67. Orange 5 %
68. Marks & Spencer 192 %
69. FedEx 13 %
70. Cingular Wireless 39 %
71. Siemens 35 %
72. State Farm 11 %
73. H&M 9 %
74. JP Morgan 20 %
75. TIM N.A.
76. Goldman Sachs -7 %
77. T-Mobile -32 %
78. Colgate 32 %
79. Chanel 15 %
80. Subway N.A.
81. IKEA 2 %
82. Royal Bank of Scotland N.A.
83. VW (Volkswagen) 4 %
84. Cartier 27 %
85. Hermes 44 %
86. Best Buy 113 %
87. Barclays 30 %
88. Avon -1 %
89. Gucci 49 %
90. Zara 27 %
91. WaMu 31 %
92. Amazon 0 %
93. BP 8 %
94. AIG 4 %
95. ABN AMRO 72 %
96. Auchan 4 %
97. Asda 19 %
98. Lexus 7 %
99. Esprit 29 %
100. Rolex 9 %

Hajuton ja mauton?

S-ryhmän Sokotel rakentaa savutonta brandia Sokos Hotel ja Radisson SAS – ketjuistaan. Sokotel kieltää osana savuttomuutta työntekijöiltään tupakoinnin työaikana. Uusi sääntö koskee n. 2000 hotelli- ja ravintolatyöntekijää. Kiellon on tarkoitus alkaa 1.6.2007

Samaan aikaan astuu voimaan myös uusi tupakkalaki. Tupakointi ravintolan ja muun ravitsemisliikkeen sisätiloissa on mahdollista tupakkalain 13 b §:n mukaisesti, jos se järjestetään tupakointiin hyväksytyssä ja rakennetussa erillisessä tupakointitilassa siten, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan sieltä muualle ravintolaan, jossa tupakointi on kielletty. Tupakointitilan rakentaminen on mahdollista milloin tahansa, myös lain voimaantulon jälkeen.

Herää kysymys: Voiko työnantaja todella kieltää tupakoinnin? Eikö ole jokaisen oma asia mitä työn ohessa tauoillansa tekee? Seuraavaksiko kielletään vessassa käynti Wal-Mart – tyyliin? Ehkä meidän omistaja-asiakkaiden pitäisi tehdä jotain?

Tällainen brandikuvan rakentelu pistää mietteliääksi :(

Olenkin jo odotellut

Infinitin maahantuonti alkaa ensivuoden syksyllä. Jos kellot eivät soineet, niin Infiniti on Nissanin premium-merkki, siis vähän samaan tapaan kuin kymmenisen vuotta sitten meillekin rantautunut Toyotan luksusmerkki Lexus. Voin jo sieluni silmin kuvitella automyyjän sanomassa: "Saiskos sulle olla Nissani? Anteeksi Rouva, tarkoitin te, kävisikö teille paremmin Infiniti?".

Infiniti rynnistää Eurooppaan ja meillekin heti koko mallistonsa voimalla, ainoastaan citymaasturi QX56 jää toistaiseksi vain jenkkimarkkinoille. Ensiesittely Euroopassa ajoittuu maaliskuun Geneven autonäyttelyyn 2008.

Mielenkiintoista asiassa on se, että autot eivät tule meille Nissan Nordicin kautta, eikä Suomeen myöskään perusteta uutta maahantuontiorganisaatiota. Infiniti Europen on tarkoitus tehdä sopimukset suoraan jälleenmyyjien kanssa. Paikallinen toiminta rajoittunee jälkimarkkinointiin ja tiedotukseen.

Tiedoksi vaan Sveitsiin sijoitetun Infinity Europen varapääjohtaja Jim Wrightille, että molemmat kuponkitarjoukseni ovat edelleen voimassa, mutta matkakulut ja päivärahat Sveitsiin kyllä veloitan :)

Sinulle, ei kun Teille…

Vaimoni soitti eilen Nordean asiakaspalveluun varatakseen ajan henkilökohtaiselle käynnille pankkineuvojan luona. Palvelu oli kuulemma erittäin ystävällistä alusta alkaen. Jostain kumman syystä sinuttelu kuitenkin muuttui teitittelyksi heti, kun pankkineiti kuuli tapaamisen aiheeksi vaimoni arvo-osuustilin ja siellä olevat optiot.

Hauskaa, joskin surullista, kuinka asiakaspalvelijan palvelutyyli muuttuu sen mukaisesti kuinka paljon hän kuvittelee asiakkaalla olevan varallisuutta. Samalla myös nuorekas ja luonteva sinuttelu muuttuu kankean etäiseksi teitittelyksi. Ei kannattaisi, sillä joku toinen olisi voinut vaikka loukkaantua moisesta teitittelystä. Koska vaimoni on nuori, hän olisi ehkä voinut kokea sen myös tädittelynä…

Poliisi on ystäväsi

Näin kesäkelien taas tultua, on hyvä tarkistaa oma varallisuus, ennen kuin antaa kaasujalkansa painua liian lähelle pohjapeltiä. Onneksi Liikkuva Poliisi on helpottanut meitä mainiolla apuvälineellä. Sakkolaskurin avulla voit kätevästi laskea rangaistuksen suuruuden euroina muutamissa yleisimmin esiintyvistä liikennerikkomuksista. VATS JOOR NAMPÖR?

Tällainen kätevä palvelu kirkastaa Liikkuvan Poliisin brandikuvaa, jos mahdollista, entisestään. Sakot laskettuasi voit sitten vielä osallistua Poliisin tietovisaan. :)

Paras työsuhdeauto

Täysetutyösuhdeautoni täyttää kesällä kolme vuotta ja samalla sen leasing-aika päättyy. Valitessani uutta ajokkia seuraavaksi kolmeksi vuodeksi, mieleeni tuli kysymys, mikä on paras työsuhdeauto? Työsuhdeautoa ei tunnetusti valita samoin perustein kuin omistusautoa, vaikka on siinä myös samojakin piirteitä. Auton valintahan on ennen kaikkea brandivalinta ja tietysti aina myös rahakysymys.

Oma omistamaa autoa valitessa on pakko tehdä kompromisseja polttoainetalouden, jälleenmyyntiarvon ja huoltokustannusten kanssa. Täysetuautossa nämä seikat tulevat merkityksettömiksi, elleivät käänny suorastaan päälaelleen. Kun on kerrankin tilaisuus kokeilla sellaisia autoja joita ei muuten hankkisi, ei tilaisuutta kannata jättää käyttämättä.

Täytyisi siis löytää auto, joka on

1. mahdollisimman hyvä ajettava
2. tehokkaalla moottorilla varustettu
3. paljon polttoainetta kuluttava
4. vikaherkkä
5. helposti ruostuva
6. nopeasti arvonsa menettävä

Valinnan helpottamiseksi tarkastelen nyt vain uusia autoja ja kateusveron takia valinta täytyy löytyä mielellään alle 50.000 € hintaluokasta. Vapaan autoedun verotusarvo on tämän ylärajan kohdalla jo 905€/kk. Melko paljon, mutta onneksi maahantuojien businesshinta-käytäntö hivenen helpottaa. Koska ylärajaan pitää saada sisällytettyä normaalit varusteet (talvirenkaista metalliväriin ja lohkolämmittäjään jne.), niin käytännön ovh-hintakatoksi asetan 45.000€.

Ensimmäinen vaatimus, eli mahdollisimman hyvät ajo-ominaisuudet täyttynevät melko hyvin kaikissa tämän hintaluokan autoissa. Joten palataan niihin sitten uudelleen muiden kriteerien täyttyessä.

Riittävän tehokas moottori, sanotaan nyt vähintään 230 hv, rajaa vaihtoehdot tässä hintaluokassa näin:

• Hyundai Sonata 3.3 V6 GLS A 38.400€
• Kia Sorento 3.3 V6 EX A 42.990€
• Mazda Mazda3 MPS 2.3 DISI Turbo 5ov 36.990€
• Opel Astra OPC 2.0 Turbo 38.450€
• Opel Zafira OPC 2.0 Turbo 44.975€
• Opel Vectra 2.8 Turbo V6 Sport 5ov 39.550€
• Opel Vectra 2.8 Turbo V6 Sport A 5ov 42.150€
• Opel Vectra 2.8 V6 Turbo Wagon Sport 40.850€
• Opel Vectra 2.8 V6 Turbo Wagon Spo. A 43.450€
• Seat Leon Cupra 35.680€
• Subaru Impreza Sedan 2.5 WRX 42.900€
• Subaru Impreza Sportsw. 2.5 WRX 43.900€
• Subaru Forester 2.5 XT WM 42.900€
• Subaru Forester 2.5 XT WT A 44.900€

Vähän yllättäen, näillä kriteereillä listalta puuttuu tyypilliset työsuhdeautot ja ihan sporttisistakin autoistaan tunnetut: Alfa Romeo, Audi, BMW, Ford, Volkswagen ja Volvo. No, joko ihmiset valitsevat työsuhdeautonsa muilla perusteilla tai joutuvat tekemään isompia kompromisseja. :)

Tehot eivät tosiaankaan synny tyhjästä, joten polttoainetalouden kriteeri täyttynee edellisessä listassa ihan automaattisesti. Siirrytään siis vikaherkkyyteen. Se ei kyllä ole aivan yksiselitteinen ominaisuus, koska ei työsuhdeauton kanssakaan jatkuvasti jaksa pajalla rampata, vaikka huollosta sijaisauton tilalle saakin. Mutta jos korjata täytyy, niin mieluummin ALD:n autoa, kuin omaansa.

Ruotsin autokatsastuslaitoksen (www.bilprovningen.se) 2007 -raportissa, sarjassa 3 vuotta vanhat autot, vähiten hylättyjä kymmenen kärki oli:

1. Audi A4 Quattro (0%)
2. Mazda MX5 (0%)
3. Volvo C70 (0%)
4. Ford Fusion (0%)
5. Subaru Forester (1%)
6. Toyota Yaris (1%)
7. Subaru Impreza (1%)
8. Ford Fiesta (1%)
9. Hyundai Getz (1%)
10. Audi A4 (1%)

Vastaavasti eniten hylättyjä kymmenen kärki oli:

1. Opel Vivaro kombi (42%)
2. Renault Laguna Touring (37%)
3. Renault Espace (35%)
4. Renault Laguna (31%)
5. Volvo XC90 Diesel (27%)
6. Volvo XC90 (23%)
7. Ford Mondeo farmari TDI (23%)
8. Opel Zafira (21%)
9. Chevrolet Trailblazer (20%)
10. Renault Kangoo (19%)

Suuren saksalaisen autokatsastajan Technische Überwachungs Verein vuosittain julkaistavassa TÜV 2007 – vikaraportissa 2-3-vuotiaat autot, kymmenen parasta olivat:

1. Opel Meriva 1,8 %
2. Ford Fusion 2,6
3. Honda Jazz 2,8
4. Mercedes-Benz A-sarja 3,0
5. Mercedes-Benz SLK 3,0
6. Volkswagen Touran 3,0
7. Ford Fiesta 3,1
8. Mazda 6 3,1
9. Audi A8 3,2
10. Porsche Boxster 3,2

Ja saman raportin kymmenen huonointa olivat:

• 104. Fiat Doblò 10,4
• 104. Ford Galaxy 10,4
• 106. Chrysler Voyager 10,6
• 107. Peugeot 406 11,2
• 107. Renault Laguna 11,2
• 109. Citroën Saxo 11,3
• 110. Chrysler PT Cruiser 11,4
• 110. Seat Alhambra 11,4
• 112. Volkswagen Sharan 11,5
• 113. Kia Carnival 25,1

Katsastuksessa ilmenevät viat eivät kuitenkaan käyttäjän kannalta ole niitä pahimpia. Pahinta on ehdottomasti tienpäällä esille tulleet ongelmat. Saksalainen autonkäyttäjien järjestö ADAC (Allgemeiner Deutscher Automobil Club) on kartoittanut eri automallien tielle jäämisen tekniset syyt ja pistänyt (ADAC Motorwelt-lehti, toukokuu 2006) autot paremmuusjärjestykseen.

Kokoluokkiensa parhaat ovat Audi A2, Mazda 323, Mercedes-Benz C-sarja, Audi A6/S6, BMW 3-sarjan Cabriolet, Toyota RAV4, Mazda Premacy ja Mitsubishi Space Star. Useimmin tielle jättäneet mallit olivat Opel Omega vm. 2001, 66,2 kertaa, Renault Mégane vm. 2002 65,8 kertaa ja Renault Kangoo vm. 2002 65,1 kertaa verrattuna tuhanteen liikenteessä olevaan autoon.

Kriteereissä mainittu ruosteherkkyys ei varmaankaan tule tämän hintaluokan autoissa, niiden kolmen ensimmäisen vuoden aikana esille, joten voimme siirtyä suoraan arvonalenemiseen. Glass´s – niminen englantilainen yritys on laskenut autojen jäännösarvoja jo lähes 80-vuoden ajan. Nämä heinäkuussa 2004 kerrotut 3-vuotiaiden käytettyjen hyvityshintojen vaihtelut antanevat suuntaa arvonalenemiseen myös meillä suomessa:

PIKKUAUTOT

Parhaat arvon säilyttäjät

1. Toyota Yaris 50.1%
2. Renault Clio 49.8%
3. MG ZR 49.0%
4. Skoda Fabia 48.7%
5. Peugeot 206 47.1%

Huonoimmat arvon säilyttäjät

1. Vauxhall Corsa 38.1%
2. Fiat Punto 36.1%
3. Ford Fiesta 34.0%
4. Suzuki Swift 30.6%
5. Subaru Justy 29.8%
   

PIENET PERHEAUTOT

Parhaat

1. Volkswagen New Beetle 54.7%
2. Volkswagen Golf 54.5%
3. Seat Leon 49.2%
4. Alfa 147 48.5%
5. Honda Civic 46.8%

Huonoimmat

1. Proton Impian 34.4%
2. Proton Satria 31.7%
3. Daewoo Lanos 30.0%
4. Fiat Brava 29.3%
5. Proton Wira 25.7%

TILA-AUTOT

Parhaat

1. Honda Stream 46.1%
2. Kia Carens 44.8%
3. Fiat Multipla 44.3%

Huonoimmat

1. Renault Scenic 42.6%
2. Daewoo Tacuma 41.7%
3. Citroen Xsara Picasso 37.9%

SUUREMMAT PERHEAUTOT

Parhaat

1. Volkswagen Passat 47.5%
2. MG ZT 46.9%
3. Chrysler PT Cruiser 45.7%
4. Skoda Octavia 44.7%
5. Toyota Avensis 40.2%

Huonoimmat

1. Mitsubishi Carisma 29.6%
2. Mazda 626 28.7%
3. Fiat Marea 22.6%
4. Daewoo Nubira 21.3%
5. Citroen Xantia 20.0%

PREMIUM-luokka

Parhaat

1. BMW 3-sarja 57.8%
2. Audi A4 56.6%
3. Lexus IS200 55.6%

Huonoimmat

1. Volvo S60 42.1%
2. Saab 9-3 41.1%
3. Volvo S40 40.4%

Aivan tieteellisesti lukujen ja numeroiden valossa päätöstä ei voi tehdä. Tietysti loppujen lopuksi täytyy ottaa valinnassa muitakin asioita huomioon, kuten perheenjäsenten mielipiteet, vastuu ilmastonmuutoksen kehittymisestä, käytännöllisyys vapaa-ajan käytössä ja tärkeimpänä oma tunne parhaasta mallista.

Näitä lukuja ihmeteltyäni ja monia huolellisia koeajoja tehtyäni löysin itselleni uuden kulkuneuvon siitä ensimmäisestä listauksesta.

Miten Sinä tekisit valintasi?

Cash back, my ass!

Kuka oikeasti kaipaa jenkkityylistä cash back – markkinointia suomeen? Aiemmin kehumani Canon on tuonut tämän (tunnetaan myös nimellä Cashback Rebate) Amerikan-herkun meidän iloksemme tai niin kuin uskon, riesaksemme.

Mail-in rebate (MIR) toimii siis seuraavasti. Ostat mistä tahansa viralliselta jälleenmyyjältä kampanjatuotteen josta valmistaja lupaa hyvityksen. Maksat tuotteesta normaalisti täyden hinnan tai mihin hintaan saatkaan sen tingityksi. Täytät mukana tulleet tai erikseen anotut/tilatut kupongit tarvittavilla tiedoilla, laitat mahdollisesti oheen tuotepaketin viivakoodin sekä kuittikopion ja jäät odottamaan luvatun suuruista hyvitystä tilillesi tai shekkiä postissa.

Saat siis "ilmaista" rahaa takaisin ostoksestasi. Kuulostaa hyvältä, sitä en kiistä. Järjestelmään tarjoaa etuja toki myös markkinoijalle. Näin voidaan kätevästi harrastaa segmentointia ja hintadifferointia, kun tarjous rajataan esimerkiksi maantieteellisesti. Asiakkaista saadaan myös kätevästi kerättyä kattava markkinointirekisteri. Tuotteen hinta/laatukuva säilyy korkeana, näin tuotteen myymälähintaa ei raiskata. Verottajakin on tyytyväinen, sillä alvi maksetaan suuremman ostohinnan mukaisesti ja samalla liikevaihto pysyy keinotekoisen korkealla. Valmistajan tarjoama alennus ei rasita kauppiaan varastossa olevien tuotteiden arvoa. Lisäksi valmistajan tarjoama alennus siirtyy varmasti myös loppukäyttäjille.

Cashback Rebate olisi oikeasti ihan kiva järjestely, mutta kun se ei toimi. Järjestelyn yleistyessä, myös ongelmat ja lieveilmiöt yleistyvät. Kuvittele mielessäsi tilanne (tämä on jo arkipäivää jenkeissä), jossa täytät kymmenien eri valmistajien (vaipoista veneisiin) kuponkeja ja postittelet niitä liitteineen. Juuri kun pääsimme veroilmoituksen täyttämisestä, saamme Cash Backin tilalle. Oikeasti tarvitset myös henkilökohtaisen ostoreskontran pysyäksesi kuukausia perässä laahaavien palautusten tasalla, kaikki valmistajat eivät aina "muista" maksaa palautuksia ilman huomautusta. Varmasti myös jossain välissä unohdat täyttää tai postittaa jonkun kupongeistasi tai ainakin posti sen hukkaa…

Cashback Rebate tarjoaa ostajalle myös oivan mahdollisuuden kirjanpito- tai vakuutuspetokseen. Kokemukset Atlantin takaa osoittavat täysin selkeästi järjestelmän pimeän puolen. Vilkaisu paikallisiin keskustelupalstoihin vahvistaa, että ihmiset ovat pettyneitä ja kyllästyneitä koko palautusjärjestelmää. Jos todella haluamme hankaloittaa elämäämme, niin tuotetaan Suomeen mieluummin vaikka amerikkalainen moralismi, täydellinen tietämättömyys, sosiaalinen korrektius, ääretön itseriittoisuus, yltiöisänmaallisuus ja terrorismin pelko… päästään kuitenkin vähemmällä.

Voi herranlettas sentään

Mainonnan eettinen neuvostoliitto on jyrähtänyt Greenpeacelle huomautuksen. Soo, soo ja hyi, hyi!!! Neuvoston mielestä vaaleja ennen televisiossa pyörinyt ilmastonmuutosta käsittelevä mainos on eettisesti arveluttava. Mainoksessa on Eettisen neuvoston mielestä perusteettomasti kuvattu tilanne, jossa pienen lapsen turvallisuutta koskevat seikat laiminlyödään.

Mainoksessa äiti laittaa pienen lapsen isoon kylpyammeeseen. Äiti avaa kylpyammeen vesihanan ja poistuu kylpyhuoneesta. Mainoksessa kuvataan, kuinka vedenpinta ammeessa nousee ja lapsi on edelleen yksin. Mainoksen lopussa kuvataan kylpyammetta kauempaa ja mainoksessa kuuluu lapsen ääntelyä. Lopuksi tv-ruudulle ilmestyy teksti: "Jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä, tulvat lisääntyvät ja merenpinta nousee. Mitä ehdokkaasi aikoo tehdä seuraavien sukupolvien hyväksi? www.greenpeace.fi/vaalit ".

Mitä tällaisista lausunnoista sitten on hyötyä? Kyseessä oleva mainos liittyi vaaleihin, ne olivat ja menivät jo. Tätä mainosta tuskin enää käytetään. Greenpeace on lakeja kunnioittamaton ylikansallinen epädemokraattinen poliittinen äärijärjestö. Kuvitteliko joku edes hetken, että tällä lausumalla olisi mitään vaikutusta heidän fanaattiseen toimintaansa? Kaiken lisäksi nämä lausunnot ovat suosituksia, eivätkä perustu lakiin, saati sitten sido mainostajaa millään tavalla. Saman tien arvon rouvat ja herrat voisivat, pullakahvinsa lomassa, kieltää Matin ja Mervin käytön lööppimainoksissa tai Putinin venäläistämissuoramarkkinointikampanjan Tsetseniassa. Molemmat ovat mielestäni eettisesti arveluttavia…

Oli ilmastonmuutoksesta ihan mitä mieltä tahansa, niin se on uhkakuviltaan ahdistava ajatus. Siinä ei laiminlyödä pelkästään lasten tuvallisuutta, vaan koko ihmiskunnan. Pitäisikö katastrofin uhka kertoa kukkasin? Ehkä Keskuskauppakamari voisi suositella myös korusähkeen käyttöä ilmoitukseksi YT-neuvotteluista...

Taide on mainonnan syöpä!

Tämän tästä, ellei peräti jatkuvasti, näkee mainonnan suunnittelijoiden itkevän plagioinnista. Voi, voi sitä metakkaa ja raakkumista, kun selviää, että jossain ulkomaisessa lehdessä on jo aiemmin julkaistu toinen ilmoitus, joka muistuttaa idealtaan tätä kotimaista tuotosta. Vieläkin pahempaa luonnollisesti on jos nämä molemmat ilmot ovat kotimaista alkuperää. Kysynpähän vain, mitä helvetin merkitystä sillä on, jos kahdessa toisistaan riippumattomassa ilmoituksessa on käsitelty samaa kuva-aihetta samankaltaisella tavalla?

Ajatus ilmeisesti menee jotenkin niin, että alkuperäinen, eli ensin keksitty, on jotenkin automaattisesti parempi, kuin siitä myöhemmin jalostettu? Vai johtuuko itku siitä, että mainonnansuunnittelijoista valtaosa on herkkiä taiteilijoita, jotka kuvittelevat oman ainutlaatuisen teoksensa raiskatuksi tai varastetuksi? Paskan tärkeitä tekotaiteilijoita, sanon minä! Oletko koskaan kuullut yhdestäkään todellisesta mestarista, joka olisi paheksunut kopiointia, hehän päinvastoin perustavat koulukuntia ja tyylisuuntia?

Ne joilla ideoita riittää, käyttävät niitä ja käytettyään antavat muidenkin niistä hyötyä, jopa kannustavat siihen. Ne jotka luulevat silloin tällöin jotain merkitsevää keksivänsä, pitävät mustasukkaisesti ja itseään korottaen töistään kiinni.

Mainontaa tilaava asiakas tuskin kuitenkaan pääsääntöisesti haluaa ostaa taidetta. Eiköhän hänen, siis tilaajan ja maksajan, tarkoituksensa ole hankkia nimenomaan työkalu. Apuväline jolla parantaa myyntiään, tunnettuuttaan, markkinaosuuttaan tms. Millä oikeudella joku nilkki kuvittelee tekevänsä omaa taidettaan muiden rahoilla? Senkö takia, että on maan tapa tehdä taidetta aina muiden (apu)rahoilla?

Tieteelliselle ja tulokselliselle toiminnalle on aina ollut itsestään selvänä ja sisään rakennettuna ominaisuutena kehittyminen. Kehittyminen tarkoittaa sitä, että otetaan opiksi onnistumisista ja epäonnistumisista, sovelletaan hyväsi havaittua ja luovutaan huonosta. Kehitys menee niin eteenpäin, ettei aina tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Jos vaikka ajattelemme suoramarkkinointia, niin olisi jokseenkin naurettava ajatus, että Johnson boxin, teaserin, testimonialin, sweepstakesin, stopperin, split runin, personoinnin, door openerin tai huomioarvomittauksessa parhaaksi osoittautuneen henkilökuvan käyttö olisi jotenkin haitallista plagiointia. Kaikki nämä ovat joskus olleet uniikkeja ideoita, miksi niitä ei saisi käyttää? Vähän kuin sanoisi asiakkaalle: ”Tiedän kyllä hyvän ratkaisun, mutta käytän aikaasi ja rahojasi, keksiäkseni jotain taiteellista, ihan vain korostaakseni omaa tärkeyttäni”.

Vääntääkseni asiani rautalangasta, plagioin tähän härskisti itseäni viisaampia:

Jos varastamme ajatuksia aikalaisiltamme, sitä moititaan plagioinniksi; jos varastamme klassikoilta, sitä kiitetään oppineisuudeksi. - Charles Caleb Colton

Mitä on omaperäisyys. Paljastumatonta plagiarismia. - William Ralph Inge

Omaperäisyys ei ole muuta kuin arvostelukykyistä jäljittelyä. - Voltaire

Teelusikan kokoisiin aivoihin liittyy aina tietty määrä ylpeyttä ja ... tämä ylpeys estää ihmistä tarkoituksellisesti varastamasta toisten ajatuksia. - Mark Twain

Kaikki kirjailijat ovat varkaita; varkaus on ammatin välttämätön työväline. - Nina Bawden

Nerous on taikauskoa. ... Ei ole mitään sellaista kuin äly. Ihmisen aivot ovat sosiaalinen tuote. - Niiden vaikutusten summa, jotka hän on saanut ympärillään olevista. Kukaan ei keksi mitään, ihminen vain heijastaa sitä, mitä leijuu sosiaalisessa ilmapiirissä. Nero on älyllinen ja ahnas jätteiden keräilijä, joka käyttää ideat, jotka itse asiassa kuuluvat sille yhteisölle, josta hän varasti ne. - Ayn Rand

Kun asia on sanottu ja sanottu hyvin, älä epäröi; ota ja kopioi se. Kerro lähdeviitteet? Miksi sinun pitäisi? Joko lukijasi tietävät, mistä olet kappaleen ottanut, ja varoitus on tarpeeton, tai he eivät tiedä ja vain nöyryytät heitä. - Anatole France

Ajatus on sen omaisuutta, joka voi pitää sen omanaan, ja sen, joka osaa sitä oikein käyttää. - Ralph Waldo Emerson

Ensimmäisen filosofin opetuksia on viimeisen toistettava. - Henry David Thoreau

Miten hyvin Aatamin asiat olivatkaan - kun hän sanoi jotain hyvin, hän tiesi, ettei kukaan ollut sanonut sitä ennen häntä. - Mark Twain

Muokkaan mieluummin hyvän sanonnan, jotta se soveltuisi väitteisiini, kuin muokkaan väitettäni, jotta sanonta sopisi siihen. - Montaigne

Ronald McDonald Brandipellejen uhrina

Hampurilaissodan uusin käänne, siis McDonald´s – ketjun Suomen-lisenssin takana olevan osakekannan myyntiin tulo, pistää ihmettelemään valittujen strategioiden onnistumista. Myönnän auliisti, ettei minulla ole mitään kokemusta pikaruokabisneksestä, enkä ole päässyt tutustumaan Mäkkärin budjettilukuihin.

Sen kuitenkin helposti oivallan, ettei emoyhtiö luovu suorasta omistuksestaan kuin hyvästä syystä. Eikä äkkiseltään mieleeni tule muuta hyvää syytä kuin raha. McDonald's-ketjun verollinen myynti vuonna 2005 oli 129 miljoonaa euroa, vuonna 2004 128 miljoonaa euroa, vuonna 2003 122 miljoonaa euroa ja vuonna 2002 116 miljoonaa euroa. Myynti on siis kehittynyt tasaista, mutta varsin vaatimatonta tahtia. Kova kilpailu on pitänyt toiminnan myös tasaisen tappiollisena, eikä se ole yllättävää, kun kilpailtu on niin leimallisesti hinnalla. Vuoden 2005 tilinpäätöksen mukaan Suomen-Mäkkäri teki runsaan 53 miljoonan euron liikevaihdolla 9,5 miljoonan euron tappiot.

Näissä olosuhteissa ylisuuret markkinointipanostukset, päämediana televisio, tuntuvat varsin väärältä taktiikalta. Kun halutaan kasvattaa brandin arvoa, niin televisio on luonnollinen valinta, koska sen mindshare eli osuus ihmisten mielistä on todella vahva. Herää kuitenkin kysymys: tarvitseeko juuri näissä olosuhteissa yrittää kaikin keinoin kasvattaa brandin arvoa? McDonald´s on yksi tunnetuimpia tuotemerkkejä maailmalla ja Suomessa. Kymmeniä miljoonia ihmisiä käy joka päivä kymmenissä tuhansissa Mäkkäreissä yli sadassa maassa. Suomen kaikki 84 McDonald´s-ravintolaa ovat parhailla liikepaikoilla ihmisvirtojen keskellä.

Mitä hyötyä on brandipääomasta, jos sen avulla ei voi hinnoitella tuotteita tai palveluitaan kalliimmiksi tai luottaa sen tuomaan asiakasuskollisuuteen? Yli 25 miljardin dollarin arvoisen brandipääoman luulisi antavan jotain etua kilpailussa rollsseja ja hesejä vastaan, puhumattakaan Vaakon Nakista. Nyt pitäisi uskoa omiin tuotteisiin ja uskaltaa hinnoitella ne kustannusten mukaisesti ja vähintään puolittaa brandimarkkinointi. Panoksia pitäisi siirtää ”syökää kanaa” – mainonnasta taktisiin kuponki yms. mainoksiin, joiden ainoa tarkoitus on asiakkaan välitön koukutus.

Miksi näin ei sitten toimita? Markkinointikin on inhimillistä toimintaa, koska sen toteuttavat ihmiset. On erittäin luonnollista, että ihmiset ajattelevat ennen kaikkea omaa napaansa. Brandimarkkinoinnin tekeminen on ylevää ja hienoa toimintaa, joka nostaa mainonnan sisäpiireissä tekijänsä arvostusta. Isosta mediabudjetista päättävä markkinointijohtaja on ravintopyramidin huipulla, kukkulan kuningas. Kuka haluaisi ehdoin tahdoin pienentää omia etujaan tai työmarkkina-arvoansa? Oletko koskaan kuullut markkinointijohtajasta joka itse ehdottaisi budjettinsa puolittamista? En minäkään…

Omaa oksaansa eivät tietenkään sahaa McDonald’s-ketjun mainostoimistona toimiva DDB tai viestintätoimistona toimiva Euro RSCG BNL. Näin ei toimi myöskään hienoja huomioarvoprosenttikäppyröitään esittelevä mediamyyjä. Asiakkaan rahoille on monta ottajaa ja symbioosi mainonnan tilaajan ja tuottajan välillä on saumaton. Molemmat voittavat, kun voitetaan mainonnan luovuuskilpailussa, annetaan haastatteluita medialle tai roikutaan näkyvillä gaalailloissa.

Nämä lipevät brändipellet kyllä pitävät Ronald McDonaldia panttivankinaan niin kauan kuin bull shit -jargon symbioosi ostajan ja myyjän välillä palkitsee näin kivasti.

Arvoisa toimitusjohtaja onko Sinun johtamasi yritys joutunut brandipellejen uhriksi? Hyödynnä tämä ainutlaatuinen rahanarvoinen etusi ilmaiseksi…

Herra Akseli ja Stockmann

Jälleen kerran hyviä huomioita Stockan kanta-asiakasmarkkinoinnista ystävälläni Akselilla. Olisi helppoa alkaa irvimään, että kirjoituksen todellinen syy oli exclusive -asiakkuudesta tipahtamisessa, mutta eiköhän se ollut lähinnä periaatekysymys. Loukatussa mielessä ajatus oli kait vain henkilökohtaisesta hylätyksi tulemisen tunteesta. Enkä siksi henno ripotella suolaa mahdollisiin avohaavoihin, vaan totean vain vilpittömästi olevani Stockmannin kehitysvammaisuudesta samaa mieltä.

Enkä minäkään yritä väittää, että Stockmann olisi markkinoinnissaan epäonnistunut, päinvastoin. Pelkästään Hullutpäivät on sellainen yksittäinen menestyskonsepti, että ansaitsee täyden rispektin. Kanta-asiakasohjelmasta ei vaan hyvällä tahdollakaan voi sanoa samaa.

Vaikka itsekin olen näitä exclusive -asiakkaita, ei minulle vieläkään ole selvinnyt, miksi näyttäisin korttiani kassalla ostoksen yhteydessä (luotto-ostoksia lukuunottamatta). Siksikö, että näyttäisin jonkun wannabeen silmissä parempiosaiselta? No, tänä päivänä exclusive – kortin haltijaksi pääsee 2.000 euron käytetyn auton ostamalla Vehosta tai Vemixiltä. Ei liene ylivoimainen suorite keneltäkään työssäkäyvältä aikuiselta…

Olen parikertaa pukuostoksilla ollessani kassalta kysynyt, miksi korttia kannattaisi näyttää. Vastaukseksi olen saanut paljon puhetta ja vain vähän asiaa. On kerrottu mm. kanta-asiakasoptioista, mutta kummallakaan kertaa ei myyjä ole osannut selittää ymmärrettävästi alle viidessä minuutissa asiaansa. Sen verran ulkoa opitulta nämä selitykset ovat kuulostaneet, että tokkopa kertojat itsekään ovat ymmärtäneet liturgiaansa.

Jos ei Stocka ole sisäistänyt kanta-asiakasmarkkinointia, niin ei se näytä toimivan juuri muuallakaan. Vai mitä mieltä olet optikkoliikkeestä, joka laittaa säännöllisesti postia osoitteellani ja aloittaa kirjeen: ”Hyvä kanta-asiakas”. Juu, ihan kiva, mutta olen viimeksi asioinut ko. liikkeessä yli kymmenen vuotta sitten. Ja että olen vielä kanta-asiakas lol.

No, eipä isot kansainväliset branditkaan juuri parempaan ole pystyneet. Ajatellaan nyt vaikka Club Nokiaa. Olen käyttänyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta heidän valmistamia matkapuhelimia melkein alusta saakka. Siis NMT450/NMT900/GSM yksitaajuus/GSM kaksitaajuus/GSM kolmitaajuus/3G – puhelimia. Olin Clubin jäsen varman jo ihan ensimmäisten joukossa. Mitä heillä on ollut tarjottavana asiakkaalleen jolla on ollut, en enää muista montako, mutta varmasti yli kymmenen, ehkä kaksikymmentä heidän tuotettaan käytössä? Tälläkin hetkellä käytän aktiivisesti kolmea liittymää, joista kahdessa on päätelaitteena Nokian business – malli. Club Nokiasta en ole enää pitkään aikaan mitään kuullut, mutta joskus tarjosivat ilmaisen soittoäänen ja logon :)

Lähinnä säälittäviä ovat omissa kanta-asiakaspisteissään Diners Club ja American Express – kortit. Molemmat muistuttavat etäisesti Anttilan postimyyntikuvastoa, tosin huonoina kopioina(alusvaatemallit puuttuvat). Eikä oikein joustavuudesta tai asiakkaan ymmärtämistä voi puhua kummankaan yhteydessä. Tässä sarjassa Sammon Visa vie selkeän voiton Finnairin lentopisteitä yksi yhteen eurojen kanssa keräävällä kortillaan.

Vaikka ei Finnairin kanta-asiakasohjelmakaan itsessään mitenkään kehuttava ole. Järjestelmä on todella sekava ja notkea kuin jumbojetti. Koskaan ei etukäteen voi olla ihan varma kuinka monta pistettä kulloiseltakin lennolta saa. Parhaana esimerkkinä varaamani lento, jolle vain en työkiireideni takia ehtinyt, enkä saanut sitä edes peruutetuksi. En saanut tästä lennosta pisteitä vaikka niitä jälkikäteen asiakaspalvelusta kyselin, mutta Finnair kyllä sai maksunsa ihan kalleimman luokan mukaan. Eihän siinä mitään järkeä ole, että minua kanta-asiakkaana rangaistaan siitä, että lahjoitin heille vastikkeetta rahaa. Selkeintä olisi kun pisteet tulisivat maksetun rahamäärän, eikä lennetyn lennon mukaan.

K-ryhmän Plussa-kortti on markkinointipiireissä iso vitsi ja muille pelkkä riesa. Mutta nythän kortti on uudistusten alla, lähikuukaudet näyttävät saavatko ohjelmansa toimimaan. Veikon Koneenkin lupaavasti alkanut järjestelmä tuntuu nykyään kuihtuneen kasaan. Ettei vain tässäkin olisi käynyt niin, että kun yrityksen markkinointi on kehittänyt loistavan asiakkaita sitouttavan markkinointikeinon, niin hetken päästä joku taloushallinnon tilimies alkaa pitää sitä pelkkänä kulueränä?

Epäonnistuneita tai tehottomasti toimivia kanta-asiakasohjelmia on niin paljon, ettei niitä kannata tässä enempää alkaa luetella. Toteanpahan vain, että toistaiseksi S-etukortti on noin valovuoden kilpailijoidensa edellä haluttavuudessa ja selkeydessä. Toki silläkin on vielä pitkä matka kehitystyötä edessään…

Jotenkin on tullut sellainen olo, että pitääkö täällä kaikki itse tehdä? No, yhdet puheet! Lupaan antaa ilmaisen liikkeellelähtökonsultaation, oheista kanta-asiakasetukuponkia vastaan, konseptiansa kehittävälle yritykselle.

Köyhät kyykkyyn

Rahoitustarkastus heristää sormeaan meille kaikille "kädestä suuhun" -eläjille tiedotteessaan: "Kotitalouksien riskit kasvavat – luotonottajan arvioitava huolella oman taloutensa kantokyky ". Tiettävästi joku palkkatyöläinen on taas mennyt ostamaan osamaksulla itselleen Mersun ja joku toinen yltiöpää maksanut kanasaarten reissun Aurinkotiliin. Hyi, hyi paha paha…

Tässä maailmassa tuomion ja tappion ennustajat ovat aina vahvoilla. Kun ennustaa huonoa, niin on muiden silmissä kaukaa viisas. Jos taas optimistisesti yrittää, toivoo ja uskoo parasta, on selvästikin yksinkertainen ja sinisilmäinen. Ennemmin tai myöhemmin tulee lama, niin se on aina tullut. Siihen ja sen mahdollisuuteen vedoten on kätevää kieltää ihmisiä elämästä. En tunne ketään, edes eläkeläistä, joka voisi sataprosenttisesti luottaa tulevaisuuteensa ja vakaaseen ansiokehitykseensä. Elää silti kaikkien täytyy ja mielellään sitä täyttä elämää. Koskaanhan ei voi olla ihan varma, sillä voihan olla niinkin, että tämä on ainoa elämämme.

Virkahenkilö kyllä jaksaa holhota: "Suomessa on selvästi meneillään asennemuutos velkaantuneisuuden suhteen. Nuoret perheet ottavat lainaa kevyesti suuria määriä, pitkäksi aikaa ja hyvin pienellä puskurilla. Ison asuntolainan lisäksi asiakkaat ottavat huoletta myös kulutusluottoa. Asiakasvalistusta siis tarvitaan. "

Olisiko sittenkin vaan pitänyt jäädä asumaan kerrostaloon vuokralle? Joudummeko nyt maksamaan katkeran hinnan seitsemän vuotta sitten tekemästämme päätöksestä rakentaa oma talo? Olisiko pitänyt ymmärtää paremmin oma yhteiskunnallinen luokkansa ja jättää pari kesää sitten mökki ostamatta? Oliko virhe ostaa myös vaimon käyttöön uusi turvallinen auto? Saanko nyt enää öitäni nukuttua, kun talon, mökin ja auton (puhumattakaan luotto- ja maksukorttiveloista) velat painavat mieltäni. Mitä jos loppu tulee, taivas putoaa niskaamme? Nythän siitä varoittavat jo viranomaisetkin…

Voi kuinka helppoa on varoittaa ja olla jälkiviisas. Tiedotteen lopussa luvataan: "Lisätietoja antaa toimistopäällikkö Jaana Rantama". Kerro minulle Jaana mitä olisin saanut tehdä, miltä kristallipallossasi näyttää? Oliko väärin tavoitella perheellemme enemmän tilaa, viihtyisyyttä ja turvallisuutta?

Olisi myös hauskaa kuulla vaihtoehdoista lainanotolle. Osakesäästäminenkö? Eikös se ollut jotain pörssipelaamista, josta rahoitustarkastus on myös varoitellut? Sukanvarteen säästämällä näitä hankintoja emme olisi koskaan voineet tehdä. Tai sitten olisimme saaneet lastenhuoneen ja kesämökin valmiiksi suoraan lastenlapsille. Vai onko vain hyväksyttävä se tosiasia, että ainoastaan perimällä hankittu omaisuus on hyväksyttävää? Turha on siinä pyristellä ja asemiaan yrittää parannella. Mitäs menin syntymään työläisperheeseen...

Totuus nelivedosta...

Tuntematonta tukea

Herra Akseli puhuu taas tapansa mukaan asiaa blokissaan. Tällä kertaa aiheena ovat Suomen elokuvasäätiön käsittämättömät rahan jaot. Näin ulkopuolisen silmin kyse on todella törkeästä verovarojen tuhlauksesta. Vaikka summat ovat pieniä, niin niitä jaetaan sitäkin enemmän. Muutama esimerkki:

* Buena Vista Home Entertainment (=Disney) on saanut 8.000 euroa taidepläjäys Levottomat 3 levittämiseen DVD-formaatissa marketteihin.

* Video/ DVD -levitystukea on saanut myös Duudsonit elokuva.

* Solar Films Oy, Paha maa, elokuvan suojaus piratismia vastaan, 7 900 euroa.

* Kummelin Jackpot on saanut DVD-levitystuen lisäksi tukea englanninkieliseen käännökseensä yhteensä yli kymppitonnin.

Eniten kuitenkin ihmetyttää monikansallisten suuryritysten nauttima elokuvien maahantuontituki. Tämä tuntuu olevan suoranainen rahastusautomaatti. Esimerkiksi Nordisk Film Theatrical Distiribution Oy sai Ruma ankanpoikanen & minä -elokuvaan 30 000 euroa. Nordisk Film on osa Egmont-konsernia, joka on yksi Pohjoismaiden suurimmista mediayhtiöistä Liikevaihto vuonna 2005 oli 1173 miljoonaa euroa. Ugly Dyckling and ME! oli myyty Jo ennen valmistumistaan mm. Saksaan, Slovakiaan, ent. Jugoslaviaan, Ruotsiin, Suomeen, Norjaan, Islantiin, Ranskaan, Hollantiin, Brasiliaan, Tsekkeihin, Itävaltaan, Unkariin, Indonesiaan, Puolaan, Portugaliin, Venäjälle, Turkkiin, Kiinaan, Thaimaahan ja Meksikoon.

Miksi siis verovaroin tuetaan Disneyn kaltaisia suuryrityksiä markkinoimaan jo muutenkin menestyviä ulkomaisia elokuvia? Jos tällaisia tukirahoja on ylipäätään tarve levitellä, niin eikö juuri nuorten elokuvantekijöiden mahdollisuuksia ja nimenomaan vaihtoehtoisten elokuvien tekemistä olisi syytä tukea. Nyt rahat valuvat aivan suoraan rahan ahneiden bisnesmiesten pohjattomaan lompsaan, joilla sitten tehdään b-luokan filmejä. (Levottomat III 420.000 euroa, Pahat pojat 770.000 euroa, Hymypoika 695.000 euroa jne.)

Säätiön toimitusjohtajana vastuussa tästä älyttömästä tuhlailusta on vihreiden Irina Krohn. Toisaalta, koska olisi ollut politiikkojen edun vastaista tukea suuria mediataloja? Niin ja samassa veneessä ovat usein myös markkinoinnin ja mainonnan tekijät.

Tuntemattoman sotilaan on nähnyt elokuvateattereissa peräti 2,8 miljoonaa katsojaa, joten se on kaikkien aikojen katsotuin elokuva Suomen elokuvateattereissa. Lisäksi jokavuotinen tv-esitys itsenäisyyspäivänä ja massiivinen Market-jakelu isänpäivän sekä joulun sesonkeina (kappalehintaan 16,95 €).

Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että leffa saa 15.000€ markkinointi- ja levitystukea. Alkavathan markkinat olla jo aika hyvin kyllästyneet ja tuote on enää lypsylehmävaiheessa. Yrittäisitte itse markkinoida näin loppuun kaluttua luuta ilman tukiaisia. :)

Herra poista kipu…

Mutta jätä verokalenterimerkintä. Näin ajattelin eilen illalla, kun töistä tultuani katselin juuri tullutta veroehdotusta. Niinhän siinä oli, vaikka sitä olikin vaikeaa uskoa: lisäveroa reilut 11.000€. Nopeastihan tuo selvisi, että kyse oli virheestä. Työnantajani oli ilmoittanut palkkatuloni kahteen kertaan verottajalle ja nyt nalle halusi hunajapurkille.

Virhe korjataan kuulemma verottajan ja työnantajani puolesta automaattisesti, eikä minun siis tarvitse tehdä mitään erityistä sen korjaamiseksi. Eikä näin ollen verokalenteriin tule Jokusen Jaskan kohdalle tuplatuloja :/

Mutta jotain voin sen sijaan tehdä. Älä siis ihmettele jos tulet käymään meillä kylässä ja eteisen/keittiön/olohuoneen pöydällä lojuu puolihuolimattomasti levälleen jäänyt veroehdotus. Uteliaan ja toivottavasti kateellisen silmiin sieltä paistaa mustana valkoisella verottajan näkemys tuloistani :)

Tosin suhteellistahan kaikki on ja duunarit painivat omassa sarjassaan. Siitä sain tänä aamuna hyvän muistutuksen kun ystäväni Akseli esitti vilpittömän pahoittelunsa yllättävästä palkkakuopastani. Eipä taitaisi hänen pursiseurakavereitansa tuplapalkkani paljoa säväyttää…

Aika jäädä eläkkeelle?

Alko viettää tänä vuonna 75-vuotis taiteilijajuhlaansa. Alko on lähes kaikkien suomalaisten suosima, kiitetty ja kiistelty brandi. Myymälät uudistuvat, myynti kasvaa ja strateginen painopistekin on asetettu ”askel asiakkaan suuntaan”. Juhlavuoden kunniaksi uusittu logo on tyylikäs, tuotevalikoima loistava ja henkilökunta ammattitaitoista. Kehumista olisi vielä erittäin helppoa jatkaa, mutta kun ei huvita…

Kaikki olisi varsin loistavasti, ellei Alko olisi niin skitsofreenisessa tilanteessa. Millekään yritykselle ei ole hyvä olla monopoliasemassa. Ei yhdellekään! Ei ole myöskään mitään järkeä siinä, että samalla kun Alkolla on tai ainakin pitäisi olla myyntitavoitteet, niin sillä on myös myymättömyys tavoite. ”Osana suomalaista alkoholijärjestelmää yhtiö jo olemassaolollaan rajoittaa alkoholin saatavuutta ja näin ollen vähentää alkoholin käytöstä aiheutuvia niin inhimillisiä kuin taloudellisiakin haittoja.”

Onko liiketoiminnan tai meidän veronmaksajien etu, että omistajan eli valtion edustaja yhtiössä on sosiaali- ja terveysministeriö? Omistajan edustajan tehtävä on valvoa yhtiötä ja sen etua. Hyvänä esimerkkinä toimii myymälän perustaminen. Sitä ei todellakaan tehdä pelkästään liiketoiminnallisin perustein ja lakien sekä asetusten mukaisesti, vaan erikoisin hallinnollisin menetelmin. Vaikka alkoholilaki ei edellytä kunnan kuulemista myymälän perustamisesta tai sijainnista, Alko selvittää kunnan kannan ennen kuin myymälän hyväksymispäätöstä haetaan lääninhallitukselta.

Isännätön raha löytää kyllä aina ottajansa, rahoja tuhlataan toiminnan kannalta toisarvoisiin kohteisiin, kuten:

• Nuorten Akatemia, joka on kirkon sekä nuoriso- ja urheilujärjestöjen yhteistyöjärjestö
• Vuoden poliisi –projekti, vuoden poliisin valinta on Helsingin Nuorkauppakamarin projekti, joka toteutetaan yhteistyössä sisäasiainministeriön poliisiosaston ja Suomen Poliisijärjestöjen Liiton kanssa. Alko on ollut yksi projektin pitkäaikaisimmista tukijoista.
• Pohjoismainen yhteistyöverkosto Pohjola-Norden, joka järjestää elinkeinoelämässä ja järjestöelämässä työskenteleville seminaareja, joissa selvitetään eroja ja yhtäläisyyksiä Pohjoismaiden välillä.
• Tai esim: Pidä Lappi Siistinä ry
• Enkä nyt jaksa alkaa ihmetellä edes niitä isoja kelohuviloita Lapissa…
  

Toiminta muistuttaa entistä enemmän oman työantajani toimintaa, joka tosin tekee sitä kukkahattuisten tätien, ei veronmaksajien kustannuksella. Nyt onkin sitten aika lopettaa uurastus tältä päivältä ja lähteä viettämään hyvin ansaittua laatuaikaa perheen pariin…

http://www.alko.fi/fi/198B7A84749E340CC22572B2004449A8/$File/Vuosikertomus_yhteiskuntavastuu_2006.pdf

Maan tapa

Ystäväni Akseli nosti omassa blokissaan 13. huhtikuuta esille Chryslerin ja Jeepin valtavat hintaerot jakelukanavasta riippuen. Samalla hän mainitsi myös ns. businesshinta–käytännön.

Olen itsekin niiden armoitettujen joukossa, jotka voivat melko vapaasti valita millä autolla ajavat. Tätä helpottaa entisestään se, että työnantajani tarjoaa minulle täyden autoedun. Autoa valitessani olen törmännyt tähän joidenkin maahantuojien menekinedistämistarkoituksissa toteuttamaan veronkiertoon nimeltä businesshinnasto. Kerrottakoon niille jotka eivät vielä tähän asiaan ole tutustuneet, että samoja autoja myydään hiukan eri varustelupaketeilla tai peräti täysin samanlaisina eri hinnoin.

No, eihän tässä sinänsä mitään väärää ole. Kysehän on perimmiltään segmentoinnista. Nyt markkinat on jaettu kuluttajiin ja työsuhdeautoilijoihin. Mutta, kun auton verotusarvo määräytyy sen virallisen ohjehinnan mukaan, niin hinnastoilla on suuri merkitys. Tässä tapauksessa useimmiten työsuhdeauto varustellaan paremmalla lisävarustepaketilla mutta hinnoitellaan halvemmaksi. Näin autoetuautolla ajava veronmaksaja säästää satoja tai tuhansia euroja hinnastokikkailulla ja verokarhu jää nuolemaan näppejään.

Toinen asia sitten on onko nykyisellä verotuskäytännöllä autoetu mikään todellinen etu. Itsekin mietin usein kannattaako moinen etu, josta maksan kuukausittain 830€ kateusveroa. Maksaisitko itse autoilustasi moisen nettosumman kuukaudessa?

Tämä tästä tällä erää, alkaa olla taas kiire iltapäivän kahvitauolle… :)

Onneksi on vielä vaihtoehtoja

Viime perjantai oli se pahaenteinen 13. päivä perjantai. Kovasti en ole taikauskoinen, eikä mitään maailmankuvaani mullistavaa onneksi taaskaan tapahtunut. Kohdallani päivä tuli ja meni aivan normaalisti. Samaa eivät tosin voineet sanoa Luottokunnan liiketoimintavastuulliset.

http://www.visa.fi/fi/ajankohtaista/view/7b28f2e1cd929666de519eb21a5d8684.html

”…käteisnostot ja korttiostot ulkomailla olivat ajoittain estyneet.” Tiedotetta lukiessani tuli mieleeni veljeni kertomus autonhakumatkaltansa Saksasta. Ruotsissa autolautalle pyrkiessään hän kertoi huomanneensa lipunmyyntitiskillä tekstin ”Turvallisuussyistä johtuen emme voi ottaa vastaan käteismaksuja”. Lippuja siis sai vain luotto/maksukortilla. Käytännössä useimmin Visa-kortilla, koska se on yksi tunnetuimpia ja käytetyimpiä maksukortteja. Heidän brandilupauksen kuuluu, tai ainakin viime perjantaihin asti kuului: ”Yksi maksukortti sopii jokaiselle ja jokaiseen tilanteeseen”.

Kuinkahan paljon luottokunnan tiedotteen lakoninen toteamus: ”Tilanne on koskettanut joitakin tuhansia suomalaisia korttiasiakkaita ulkomailla.” mahtoi lohduttaa heitä, jotka ulkomaan matkoillaan olivat pankkien markkinointiin luottaen lähteneet liikkeelle passin, hammasharjan ja luottokortin kanssa?

Nykyisessä maailmantilanteessa ei siis voi enää lähteä matkoille käteisen ja luottokortin turvin. Varautuakseen kaikkiin mahdollisiin ja todennäköisiin uhkakuviin, täytyy mukana olla useita eri pankkien kortteja. Pitäisikö pidemmille matkoille ottaa kaiken varalta osa matkakassasta myös kultana ja timantteina?

Canon lunasti lupauksensa

Lupasin kirjoittaa brandeista. Tunnettu viisaushan on, että brandi itsekin on lupaus. ”Brandi sisältää lupauksia laadusta ja toimivuudesta”. Käydessäni ystäväni kanssa kukkahattuisten naisten rahoittamalla matkalla Espanjassa, sattui ikävä takaisku. Ensimmäisen kuvan ottaessani huomasin digikamerani olevan rikki. Helvetti ajattelin ja samaan paikkaan myös kamerani valmistajan Canonin.

Kamerani oli vasta/jo pari/kolmevuotta vanha PowerShot S1. Olin siihen kaikin puolin tyytyväinen, mutta vaikka malli oli vielä melko tuore, niin kehitys menee kiivasta vauhtia eteenpäin. Niinpä olin jo ostamassa uutta kameraa, monikymmenvuotisesta hyvästä kokemuksesta huolimatta, nyt eri brandia.

Pysähdyin kuitenkin hetkeksi ajattelemaan ja päätin antaa vielä viimeisen mahdollisuuden hyvin palvelleelle kameralleni. Huolto totesi kameran kennon hajonneen ja korjausarvion hinnaksi tuli useampi satanen. Jossakin ekologisuuden ja kierrätyksen puuskassa päätin antaa huollolle luvan korjaukseen, olisihan se tyhmää heittää korjauskelpoinen kamera roskiin.

Parin viikon päästä sain ilmoituksen, että voisin noutaa kamerani huollosta. Ylläty oli melkoinen, kun sain kuulla, että sitä ei voitu varaosapuutteen vuoksi korjata, mutta se vaihdettiin takuuna uudempaan PowerShot S3:n. Tästä ilosta minua veloitettiin vain 7€ postikuluja, ei edes alkuperäistä korjausarvioveloitusta, joka piti joka tapauksessa veloittaa, korjataan kamera tai sitten ei.

Uskotte varmaan, että olin tyytyväinen. Yksi harmi kuitenkin asiassa oli. Uusi S3 ei mahtunut entisen S1:n vesitiiviiseen sukelluskotelooni. Soitin vaihtopäätöksen tehneelle JAS-TEKNIIKKA Oy:lle ja kerroin ongelmastani. Erittäin ystävällinen naishenkilö otti hoitaakseen asiani ja hetken päästä sieltä soitettiin ja kerrottiin, että voisin vaihtaa kamerani uutukaiseen Canon G7:aan, johon saisin myös sukelluskotelon, kameralaukun yms. tarvikkeet ilmaiseksi.

Vaikka sukelluskotelo WP-DC11 onkin jäänyt vielä jälkitoimitukseen, voin vain ihmetellen kehua Canonin brandi -lupauksen paikkansa pitävyyttä. Kiitos Canon :)

Ja sitten työkokoukseen…

Vain tahroja paperilla…

Roskapostia (http://www.roskapostia.blogspot.com/) perään kuuluttaa pidempiä työaikoja meille kaikille. Tai siis epäilen, ettei tässä yhteydessä tarkoiteta meitä ihan kaikkia, ystäväni nyt vaan vilpittömästi ilahtuisi jos me muut tekisimme vähän tunnollisemmin ja enemmän. Samalla sitten ystäväni mökkiprojektin työnjohto ja veneen kunnostus sujuisivat sulavasti virka-aikana.

Toisin kuin Akseli, itse en kallista vapaa-aikaani tuhlaa blogeiluun. Kaikki tämä tapahtuu tavallisten ”kukkahattuisten naisten” rahoilla. Siis heidän jotka ostavat työnantajani tuotteita ja heidän jotka omistavat yrityksemme osakkeita. Samoilla rahoilla tosin kustannetaan myös monenlaista muuta oopperasta golfailuun. Onneksi ko. tädit useimmiten suhtautuvat erittäin suopeasti kulttuuriin ja nuorisoliikuntaan. Onneksi he eivät myöskään lue näitä kirjoituksiani…

Ystäväni erikoiset ja jopa kaunaiset mielipiteet eivät johdu luterilaisesta puritaanisuudesta. Akseli nyt vain on välillä naiivin ymmärtämätön muiden ihmisten vapauden kaipuusta ruoskiessaan itseään yhä suurempiin saavutuksiin palvelutyönantajana, mökin rakentajana ja useamman veneen omistajana.

Ai, että mistäs sitten on kysymys? No, tämä on sen verran vaikeasti selitettävissä omistavalle luokalle, että lainaan valtakunnan ykkösajattelijan viisautta. Erkki Tuomioja (http://www.tuomioja.org/) tulee samalla selittäneeksi myös SDP:n vaalitappioon johtaneen politiikan. Todellakaan ei siis ole kysymys valehtelusta saati varastamisesta, vaan ilmiölle on hieno tieteellinen nimikin (kognitiivinen dissonanssi), joka tarkoittaa sanojen ja tekojen ristiriitaa.

Nyt on lopetettava taas tältä erää, klo 9.00 kahvitauko alkaa…

Sosiaalinen itsemurha

Naapurin uudesta autosta ja brandista tuli mieleeni, että juuri auton valinta on brandikysymys. Tänä päivänä kun Chevrolettejä tehdään Koreassa, Toyotia Turkissa ja Volvoja Belgiassa tai Skodia lännemmässä kuin Volkswageneita. Huvittaa kuinka usein kuule sukulais/naapurinmiesten puhuvan kuinka saksalaiset autot sitä ja ranskalaiset autot tätä.

Voiko juuri minkään muun tuotteen ostopäätös olla näin tunnepohjaisen päätöksen tulos? Oikein säälittää kuinka autosta onkaan muodostunut niin omistajalleen leimaa antava symboli. Nekin jotka ostavat järkisyin, siis TM-testien kertomien arvojen perusteella, kertovat itsestään paljon enemmän kuin luulevatkaan.

Eräs nuorempi sukulaiseni sanoi osuvasti, ettei voisi käydä tietyssä kaupassa tai käyttää x-merkkisiä tuotteita, koska se olisi ”sosiaalinen itsemurha”. Itselleni juuri Turkissa valmistettu puolaisella dieselmoottorilla varustettu harmaa Toyota Avensis olisi sellainen.

Kertokoon tämä minusta mitä hyväänsä, mutta huvittaa kuinka helposti voisin perustella itselleni jos jonkinlaisen auton. Nyt ajan turbovolvolla ja tilauksessa on citymaasturi, mutta yhtä hyvin voisin hankkia myös saksalaisen avoauton tai englantilaisen klassikon. Yhtä koomista on, että joka hankinnan jälkeen olen ollut tyytyväinen ”järki ratkaisuuni”.

Varsinkin näin keväällä on hauska katsoa kuinka järki ja tunteet kuljettavat oikuttelevaa sydäntäni parhaan klassikkoromaanin juonenkääntein.