Maan tapa

Ystäväni Akseli nosti omassa blokissaan 13. huhtikuuta esille Chryslerin ja Jeepin valtavat hintaerot jakelukanavasta riippuen. Samalla hän mainitsi myös ns. businesshinta–käytännön.

Olen itsekin niiden armoitettujen joukossa, jotka voivat melko vapaasti valita millä autolla ajavat. Tätä helpottaa entisestään se, että työnantajani tarjoaa minulle täyden autoedun. Autoa valitessani olen törmännyt tähän joidenkin maahantuojien menekinedistämistarkoituksissa toteuttamaan veronkiertoon nimeltä businesshinnasto. Kerrottakoon niille jotka eivät vielä tähän asiaan ole tutustuneet, että samoja autoja myydään hiukan eri varustelupaketeilla tai peräti täysin samanlaisina eri hinnoin.

No, eihän tässä sinänsä mitään väärää ole. Kysehän on perimmiltään segmentoinnista. Nyt markkinat on jaettu kuluttajiin ja työsuhdeautoilijoihin. Mutta, kun auton verotusarvo määräytyy sen virallisen ohjehinnan mukaan, niin hinnastoilla on suuri merkitys. Tässä tapauksessa useimmiten työsuhdeauto varustellaan paremmalla lisävarustepaketilla mutta hinnoitellaan halvemmaksi. Näin autoetuautolla ajava veronmaksaja säästää satoja tai tuhansia euroja hinnastokikkailulla ja verokarhu jää nuolemaan näppejään.

Toinen asia sitten on onko nykyisellä verotuskäytännöllä autoetu mikään todellinen etu. Itsekin mietin usein kannattaako moinen etu, josta maksan kuukausittain 830€ kateusveroa. Maksaisitko itse autoilustasi moisen nettosumman kuukaudessa?

Tämä tästä tällä erää, alkaa olla taas kiire iltapäivän kahvitauolle… :)