Ökypark

Pitkästä aikaa työasiat veivät pysäköimään autoni Helsingin keskustaan. Valitsin aiemmilta vuosilta tutun siistin ja miellyttävän Carpark Erottajan. Ajoin pysäköintitaloon klo 8.06 ja jatkoin taas matkaani klo 12.18. Autoni siis nautti reilu neljä tuntia Carparkin suojasta.

Hyvä näin, olen kaikin puolin tyytyväinen itseni ja autoni saamaan itsepalveluun. Pysäköintimaksukin sujui varsin mallikkaasti luottokortilla automaatissa.

Kotona katsoin pysäköintilippua tarkemmin ja olin pudota penkiltä. 22 euroa!!!! Siis hetkinen, sehän on markoissa vallan pirusti. En enää pitkään aikaan ole markkoina hintoja laskeskellut, näihin euroihin on niin tottunut. Mutta jos nyt lasken, niin osapuilleen 132 mk maksoi muutaman tunnin pysäköinti kallioluolassa. Tämä palveluhan suorastaa huutaa kilpailun puutetta…

Ei siinä mitään, kyllä se kuitti matkalaskuun päätyy ja lopulta minulle on aivan sama mitä työnantajani maksaa liisaamansa auton pysäköinnistä. Ajattelin vain, että kylmät kallioseinät tienaavat osapuilleen minimituntipalkkaa seistessään tumput suorina ja katsellessaan pysäköityjä autoja. Tämä taas tarkoitta, että aivan pienituloinen ei yksinkertaisesti voi tulla autolla keskustaan, ei ainakaan töihin.

Pysäköinnin hinta ei vastaa tarjottua palvelua toisellakaan tapaa. Jos pysäköintitarpeeni olisi ollut koko työpäivän mittainen, niin varsin kilpailukykyinen vaihtoehto olisi ollut väärinpysäköinti kadulle. Siitä joutuu aivan ydinkeskustassa maksamaan 50 euroa ja muualla kantakaupungissa 40 euroa. Hinta ei tosin sisällä suojaa sateelta ja pölyltä, mutta toisaalta näin voisi pysäköidä miltei mihin haluaa.

Mukavuuttahan sekin on, ettei tarvitse kävellä pitkiä matkoja parkkitalosta määränpäähän, eikä näillä ehdoilla parkkipaikan hakuunkaan aikaa juuri tuhlaantuisi. Autonhan voi sopivasti jättää vaikka keskelle jalkakäytävää suoraan oven eteen. Kaiken lisäksi on täysin mahdollista, ettei autoa ole kukaan huomannut sakottaa ja olet ikään kuin voittanut arvonnoissa.

Niinhän sitä ihminen ilahtuu, kun raaputusarvasta löytyy viidenkympin pikavoitto. Uskon näissä arvonnoissa voittoprosentin olevan kaiken lisäksi selvästi parempi kuin vaikka Ässä-arvoissa.

Annankin nyt Helsingin kaupungin Rakennusvirastolle ilmaisen neuvon. Tämä palvelu kaipaa ilmiselvästi tuotteistusta, markkinointia ja ehkä peräti monikanavaisesti asiakkaita lähestyvän kanta-asiakasohjelman. Ottakaa reippaasti yhteyttä, molemmat kuponkitarjoukseni ovat yhä voimassa.

Eikä siinä vielä kaikki! Nopean vastaajan etuna, jos otatte yhteyttä ennen kesälomasesonkia, tarjoan Café au laitit Teidän valitsemassanne trendikkäässä keskustan cafétériassa.
Toivonkin tarjoukseni miellyttävän Teitä ja johtavan nopeaan yhteydenottoon...

Taloustutkimus kertoo, kuka uskoo?

Jälleen kerran "Arvoisa markkinoinnin päättäjä" sai postin mukana Taloustutkimuksen kyselyn markkinointia palvelevista yrityksistä. Uskoni kyseiseen tutkimukseen alkaa olla pikkuhiljaa mennyttä mm. näistä syistä:

1. Sain tälläkin kertaa konsernirakenteemme vuoksi useita kyselylomakkeita. Siis myös väärillä yrityksen- ja työtehtävien nimillä. Viimeksikin palautin ne kaikki hyvin tarkoitushaluisella tavalla täytettynä :)

   
   
2. Organisaatiossamme näitä samoja tutkimuksia saavat (ja täyttävät) useat henkilöt joilla ei ole työnsä puolesta kontaktia markkinointia palveleviin yrityksiin.

   
   
3. Vastauksia kalastellaan antamalla lahjaksi DVD-elokuvia, Luonto- ja Ässä-arpoja. Tällä tavalla saadaan kyllä määrää, muttei välttämättä laatua.

   
   
4. Kysymyslomake on 8-sivuinen, sekavasti suunniteltu ja pitää sisällään yhteensä tuhansia ruksauspaikkoja. Asiakastyytyväisyys osaan voi kuka tahansa vastata mitä tahansa. Kukaan ei mitenkään kontrolloi onko vastaaja koskaan ollut itse henkilökohtaisesti missään suhteessa kyseiseen yritykseen tai perustuuko kokemus vuosien takaiseen kontaktiin.

   
   
5. Vaikka vastausohjeissa sanotaan: "Vastauksenne voivat olla omakohtaiseen kokemukseen perustuvia tai mielikuvan kaltaisia mielipiteitä", niin tähän puuduttavan pitkään kyselyyn tulee helposti vastanneeksi aika vasemmalla kädellä, myös niihin kohtiin josta ei oikeasti ole mitään järkevää kokemusta, saati mielipidettä. Monet vastaavat pelkästään palkinnon toivossa.

Mitenkä tämä tutkimus sitten pitäisi tehdä? Jo pelkästään tutkimuksen laajuuden vuoksi se pitäisi jakaa erikseen tutkittaviin osiin (mediatoimistot, mainostoimistot ja muut markkinoinnin palveluyritykset). Tutkimus tulisi tehdä henkilökohtaisena haastatteluna, niin että haastateltavien taustatiedot ovat edes jotenkin todennettavissa.

Ei sillä, ettei Taloustutkimus olisi varsin ammattitaitoinen ja paljon luotettavampi kuin monet muut tutkimustoimintaa harjoittavat tahot. Näillä halvoilla toimintametodeilla vain saa sitä mitä tilaa, epäluotettavia tuloksia.