Jos Leonardo Da Vinci

Olisi suunnitellut uuden Volvo S80…

Minä pyörin

Ford Motor Companyn kuuluva Volvo aloitti toimintansa kahdeksankymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen Volvo, ÖV4 eli Jakob, valmistui vuoden 1927 keväällä. Volvon juuret Suomessa ovat miltei yhtä vanhat, sen ensimmäinen maahantuoja perustettiin heti seuraavana vuonna. Jo sitäkin ennen oli Turussa ehditty myydä ensimmäiset Volvot Keskusautohalli Oy:n toimesta.

Jos Volvo on vahvasti ruotsalainen brandi, niin on se myös perin juurin Suomalainenkin. 1950- ja 1960- luvuilla kymmeniä tuhansia suomalaisia muutti työn perässä Ruotsiin. Monet heistä päätyivät Volvon Torslandan-tehtaille.

Samaan aikaan Volvo Auto keräsi Suomalaistuotteita kruunuja vastaan vietäväksi Ruotsiin ja sai näin tuontilupia Volvoille. Myös suomalaiset alihankkijat ovat päässeet leivänsyrjään ja kansainvälistymään Volvon suojissa. Yhä 1970-luvun lopussa Volvo osti Suomesta enemmän kuin myi tänne autoja.

Suomalaiset ovat aina arvostaneet Volvoa. Sen markkinaosuus on meillä maailman toiseksi korkein, noin seitsemän prosenttia. Vieläkin näkee ajossa harrastajien huolella vaalimia PV444, Duett, Amazon ja Pyhimys – Volvoja.

Volvon markkinoinnin todellinen onnenpotku (Product Placement) tapahtuikin juuri Volvo P1800 – mallille, kun englantilainen tv-yhtiö osti sellaisen Pyhimys-sarjassa kurvailleelle päähenkilölle (Roger Moore).

Volvo tunnetaan nykyäänkin nopeista, mutta ennen kaikkea turvallisista autoistaan. Monet turvallisuusinnovaatiot ovat ensin esitelty Volvoissa ja yleistyneet vasta sitten myös muihin merkkeihin. Volvo on (Saabin kanssa) ainoita tehtaita maailmassa, jotka suunnittelevat ja testaavat autojaan myös hirvikolarin varalle. Volvo onkin sijoittanut paljon passiiviseen (onnettomuuksia vähentävään) ja aktiiviseen (loukkaantumisia estävään) turvallisuuteen.

1944 Turvakehikko
1944 Laminoitu tuulilasi

1959 Kolmipisteturvavyöt edessä

1960 Pehmustettu kojelauta
1964 Ensimmäisen selkä menosuuntaan asennettava lasten turvaistuimen prototyyppi
1966 Törmäysenergiaa sitovat törmäysvyöhykkeet edessä ja takana
1967 turvavyöt takaistuimella
1968 Niskatuet edessä
1969 Kolmipiste-rullaturvavyöt edessä

1972 Kolmipisteturvavyöt taakse
1972 Selkä menosuuntaan asennettava turvaistuin ja lapsilukot
1973 Kokoonpainuva ohjauspylväs
1974 Energiaa sitovat puskurit
1974 Polttoainesäiliön sijoittaminen taka-akselin etupuolelle
1978 Lapsityyny

1982 Turvavöiden altaliukumisen estävä rakenne kaikilla istuimilla
1982 Laajakulmaiset ulkopeilit
1984 ABS-jarrut (Anti-lock Braking System)
1986 Lisäjarruvalo
1986 Kolmipisteturvavyö keskimmäiselle takaistuimelle
1987 Kuljettajan turvatyyny

1990 Integroitu lastenistuin
1991 SIPS-sivutörmäyssuoja (Side-Impact Protection System)
1991 Automaattinen korkeuden säätö etuturvavöissä
1993 Kolmipiste-rullaturvavyöt vakiona kaikilla istuimilla
1994 SIPS-sivuturvatyynyt (side-impact airbags)
1997 ROPS-kierähtämissuojajärjestelmä
1998 WHIPS-piiskanheilahdussuojajärjestelmä
1998IC-turvaverhot (Inflatable Curtain)

2000 ISOFIX-kiinnitysjärjestelmä lastenistuimille
2000 Kaksivaiheiset turvatyynyt
2001 Volvo Safety Concept Car (SCC)
2002 Parannettu kierähtämissuojajärjestelmä (ROPS)
2002 RSC-kierähdyksenesto (Roll Stability Control)
2003 IDIS-järjestelmä (Intelligent Driver Information System)
2003 Takaturvavöiden muistuttaja (S40 ja V50)
2003 Uusi, patentoitu keularakenne vähentää törmäysvoimia
2004 Vettä hylkivä lasi
2005 Oviin asennetut IC-turvaverhot

Ihmiset jotka voivat melko vapaasti valita autonsa päätyvät usein Volvoihin. Tästä on selkeänä osoituksena Volvon erittäin suuri osuus työsuhdeautojen joukossa. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita myös paavin. Saksalaissyntyisen paavi Benedictus XVI virka-auto on Volkswagen Phaeton – limusiini. Kesällä 2006 Paavi vaihtoi aiemmin henkilökohtaisessa käytössään olleen 1999 vuosimallin VW Golfinsa uuteen Volvon V8-moottorilla varustettuun XC90-malliin.

Paavin uudesta Volvosta, Volvo-nimi on muuten johdettu latinan sanasta volvere (minä pyörin), kiertää vatikaanissa oheinen kertomus:

Eräänä päivänä paavi lähtee asioilleen Rooman ulkopuolelle. Hän astuu uuteen yksityiseen Volvoonsa ja kuljettaja lähtee ajamaan moottoritietä. Paavi koputtaa ikkunaan ja sanoo, "Antaisitteko minun ajaa".

Kuljettaja sanoo, "Minun ei odoteta sallivan sellaista."

Paavi vastaa "Tämä on minun henkilökohtainen autoni, minulla on ajokortti ja kaikki. Enkä kerro kenellekään."

Kuljettaja ei vieläkään suostu. Lopulta paavi sanoo "Entä jos sanon, että antamalla minun ajaa pääsette suoraan taivaaseen."

Kuljettaja ajaa sivuun ja paikkoja vaihdetaan.

Paavi lähtee ajamaan. 90 km/t. 100 km/t. Hetken päästä hän suorastaan lentää tietä pitkin 150 km/t, kun poliisi lähtee perään ja ajaa heidät kiinni.

Poliisi tulee ulos autosta, koputtaa ikkunaan, paavi painaa ikkunan auki. Poliisi sanoo "Odottakaa hetki."

Hän menee takaisin radiolähettimensä luo kysyen päälliköltä "Mitä pitäisi tehdä kun pysäyttää jonkun TODELLA tärkeän?"

Päällikkö kysyy "Kuten kenet?"

Poliisi sanoo "Tarkoitan jonkun TODELLA, TODELLA tärkeän?"

Päällikkö kysyy "Kuka se on?"

Poliisi sanoo "Tarkoitan, että tämä kaveri on TODELLA, TODELLA, TODELLA tärkeä!!"

Päällikkö karjuu: "No kuka se oikein on?".

Poliisi sanoo "En minä tiedä, mutta hänellä on paavi autonkuljettajanaan!!"

Titaanien taisto

Auton valmistuksessa on vaikea tehdä kunnon tulosta pelkillä perusautoilla. Kilpailu niissä on yksinkertaisesti aivan liian kovaa. Tämä selittänee autotehtaiden satsaukset brandimarkkinointiin ja kovan hingun päästä automalleillaan premium-ryhmään.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Toyotan Lexus, Nissanin Infiniti, Hondan Acura ja Fordin Jaguar, Range Rover sekä Volvo. Toinen tapa tehdä sama asia on tuoda markkinoille perusautoista tehokkaammalla moottorilla ja runsaammalla varustuksella kuorrutettuja erikoisversioita, kuten Skoda Octavia RS tai Honda Civic Type R.

Menestysresepti on yksinkertainen: Perusauton kanssa jaetut alhaiset kustannukset yhdistettyinä premiumbrandin reiluun katteeseen. Valmistajan kannalta auton kilohinta onkin eri merkeillä ja malleilla lähes sama. Brandi on se lisäarvo jolla tehdään tulosta. Monien valmistajien autot koostuvat 70–80 prosenttisesti samoista komponenteista, mutta lopputulokset näyttävät kuitenkin erilaisilta, niin kuin hintalaputkin.

Fordin suojissa Jaguar on lähtenyt toden teolla testaamaan brandinsa rajoja. Nopeista urheiluautoistaan ja loistoluokan sedaneistaan tunnettu valmistaja on tuonut markkinoille diesel-mallin ja heti perään myös farmarimallin. Jaguaarin tuottama etuvetoinen kansanmalli X-type puolestaan perustuu pitkälti Ford Mondeon tekniikkaan.

Kova vääntö tullaan näkemään lähivuosina automaailman suunnannäyttäjien, siis saksalaisten premiumbrandien, kesken ykköspaikasta. Paikasta auringossa kisaavat perinteisesti Mersu ja BMW, mutta Audi on jo vaihtanut pienempää pesää ja laittanut tallan pohjaan.

BMW on kepittänyt laatuongelmiensa kanssa kamppailleen, aiemmin niin selkeän ykkösen, Mersun ohi. Vuoden 2005 tilastojen mukaan BMW:tä tehtiin 1,122 milj. ja Mersuja 1,092 milj. kappaletta. Samaan aikaan puolestaan valmistettiin 823.136 Audia. Vaikkei näistä luvuista sitä pystykään päättelemään, niin etu on selvästi Audin puolella.

Audin tuotannon takana on VAG-konsernin tuki (VW 3.051.878 kpl, Skoda 494.127 kpl ja Seat 405 019 kpl, Bentley 9.560 kpl, Lamborghini 1.436 kpl ja Bugatti muutama kappale vuodessa käsityönä). Tämä merkitsee yhteensä siis lähes viiden miljoonan auton tuotantokoneistoa. Mersullakin on DaimlerChryslerin, maailma toiseksi suurimman autotehtaan, tuki taustajoukoissaan (Chrysler 733.869 kpl, Dodge 1.367.000 kpl, Jeep 625.100 kpl, Smart 124 300 kpl ja Maybach noin 1.000 kpl). BMW:lle Ministä (184.357 kpl) saati Rolls-Roycesta (796 kpl) ei juuri ole ollut apua tässä kilpailussa.

Mersun vaikeutena on ollut konsernin amerikkalaisen osan jatkuva tappiollisuus. Chryslerin moninaisena ongelmana ovat lisäksi suuret eläkevastuut. Julkisuudessa onkin esitetty Chryslerin tulevan myyntiin lähitulevaisuudessa.

Tehdas ennustaa Audin valmistusmääriksi kolmen vuoden päästä 1,114 milj. kappaletta. Ralph Weyler, Head of Marketing and Sales, lupaa toiveikkaana vuoden 2015 lopussa Audille paalupaikan.

Paras työsuhdeauto

Täysetutyösuhdeautoni täyttää kesällä kolme vuotta ja samalla sen leasing-aika päättyy. Valitessani uutta ajokkia seuraavaksi kolmeksi vuodeksi, mieleeni tuli kysymys, mikä on paras työsuhdeauto? Työsuhdeautoa ei tunnetusti valita samoin perustein kuin omistusautoa, vaikka on siinä myös samojakin piirteitä. Auton valintahan on ennen kaikkea brandivalinta ja tietysti aina myös rahakysymys.

Oma omistamaa autoa valitessa on pakko tehdä kompromisseja polttoainetalouden, jälleenmyyntiarvon ja huoltokustannusten kanssa. Täysetuautossa nämä seikat tulevat merkityksettömiksi, elleivät käänny suorastaan päälaelleen. Kun on kerrankin tilaisuus kokeilla sellaisia autoja joita ei muuten hankkisi, ei tilaisuutta kannata jättää käyttämättä.

Täytyisi siis löytää auto, joka on

1. mahdollisimman hyvä ajettava
2. tehokkaalla moottorilla varustettu
3. paljon polttoainetta kuluttava
4. vikaherkkä
5. helposti ruostuva
6. nopeasti arvonsa menettävä

Valinnan helpottamiseksi tarkastelen nyt vain uusia autoja ja kateusveron takia valinta täytyy löytyä mielellään alle 50.000 € hintaluokasta. Vapaan autoedun verotusarvo on tämän ylärajan kohdalla jo 905€/kk. Melko paljon, mutta onneksi maahantuojien businesshinta-käytäntö hivenen helpottaa. Koska ylärajaan pitää saada sisällytettyä normaalit varusteet (talvirenkaista metalliväriin ja lohkolämmittäjään jne.), niin käytännön ovh-hintakatoksi asetan 45.000€.

Ensimmäinen vaatimus, eli mahdollisimman hyvät ajo-ominaisuudet täyttynevät melko hyvin kaikissa tämän hintaluokan autoissa. Joten palataan niihin sitten uudelleen muiden kriteerien täyttyessä.

Riittävän tehokas moottori, sanotaan nyt vähintään 230 hv, rajaa vaihtoehdot tässä hintaluokassa näin:

• Hyundai Sonata 3.3 V6 GLS A 38.400€
• Kia Sorento 3.3 V6 EX A 42.990€
• Mazda Mazda3 MPS 2.3 DISI Turbo 5ov 36.990€
• Opel Astra OPC 2.0 Turbo 38.450€
• Opel Zafira OPC 2.0 Turbo 44.975€
• Opel Vectra 2.8 Turbo V6 Sport 5ov 39.550€
• Opel Vectra 2.8 Turbo V6 Sport A 5ov 42.150€
• Opel Vectra 2.8 V6 Turbo Wagon Sport 40.850€
• Opel Vectra 2.8 V6 Turbo Wagon Spo. A 43.450€
• Seat Leon Cupra 35.680€
• Subaru Impreza Sedan 2.5 WRX 42.900€
• Subaru Impreza Sportsw. 2.5 WRX 43.900€
• Subaru Forester 2.5 XT WM 42.900€
• Subaru Forester 2.5 XT WT A 44.900€

Vähän yllättäen, näillä kriteereillä listalta puuttuu tyypilliset työsuhdeautot ja ihan sporttisistakin autoistaan tunnetut: Alfa Romeo, Audi, BMW, Ford, Volkswagen ja Volvo. No, joko ihmiset valitsevat työsuhdeautonsa muilla perusteilla tai joutuvat tekemään isompia kompromisseja. :)

Tehot eivät tosiaankaan synny tyhjästä, joten polttoainetalouden kriteeri täyttynee edellisessä listassa ihan automaattisesti. Siirrytään siis vikaherkkyyteen. Se ei kyllä ole aivan yksiselitteinen ominaisuus, koska ei työsuhdeauton kanssakaan jatkuvasti jaksa pajalla rampata, vaikka huollosta sijaisauton tilalle saakin. Mutta jos korjata täytyy, niin mieluummin ALD:n autoa, kuin omaansa.

Ruotsin autokatsastuslaitoksen (www.bilprovningen.se) 2007 -raportissa, sarjassa 3 vuotta vanhat autot, vähiten hylättyjä kymmenen kärki oli:

1. Audi A4 Quattro (0%)
2. Mazda MX5 (0%)
3. Volvo C70 (0%)
4. Ford Fusion (0%)
5. Subaru Forester (1%)
6. Toyota Yaris (1%)
7. Subaru Impreza (1%)
8. Ford Fiesta (1%)
9. Hyundai Getz (1%)
10. Audi A4 (1%)

Vastaavasti eniten hylättyjä kymmenen kärki oli:

1. Opel Vivaro kombi (42%)
2. Renault Laguna Touring (37%)
3. Renault Espace (35%)
4. Renault Laguna (31%)
5. Volvo XC90 Diesel (27%)
6. Volvo XC90 (23%)
7. Ford Mondeo farmari TDI (23%)
8. Opel Zafira (21%)
9. Chevrolet Trailblazer (20%)
10. Renault Kangoo (19%)

Suuren saksalaisen autokatsastajan Technische Überwachungs Verein vuosittain julkaistavassa TÜV 2007 – vikaraportissa 2-3-vuotiaat autot, kymmenen parasta olivat:

1. Opel Meriva 1,8 %
2. Ford Fusion 2,6
3. Honda Jazz 2,8
4. Mercedes-Benz A-sarja 3,0
5. Mercedes-Benz SLK 3,0
6. Volkswagen Touran 3,0
7. Ford Fiesta 3,1
8. Mazda 6 3,1
9. Audi A8 3,2
10. Porsche Boxster 3,2

Ja saman raportin kymmenen huonointa olivat:

• 104. Fiat Doblò 10,4
• 104. Ford Galaxy 10,4
• 106. Chrysler Voyager 10,6
• 107. Peugeot 406 11,2
• 107. Renault Laguna 11,2
• 109. Citroën Saxo 11,3
• 110. Chrysler PT Cruiser 11,4
• 110. Seat Alhambra 11,4
• 112. Volkswagen Sharan 11,5
• 113. Kia Carnival 25,1

Katsastuksessa ilmenevät viat eivät kuitenkaan käyttäjän kannalta ole niitä pahimpia. Pahinta on ehdottomasti tienpäällä esille tulleet ongelmat. Saksalainen autonkäyttäjien järjestö ADAC (Allgemeiner Deutscher Automobil Club) on kartoittanut eri automallien tielle jäämisen tekniset syyt ja pistänyt (ADAC Motorwelt-lehti, toukokuu 2006) autot paremmuusjärjestykseen.

Kokoluokkiensa parhaat ovat Audi A2, Mazda 323, Mercedes-Benz C-sarja, Audi A6/S6, BMW 3-sarjan Cabriolet, Toyota RAV4, Mazda Premacy ja Mitsubishi Space Star. Useimmin tielle jättäneet mallit olivat Opel Omega vm. 2001, 66,2 kertaa, Renault Mégane vm. 2002 65,8 kertaa ja Renault Kangoo vm. 2002 65,1 kertaa verrattuna tuhanteen liikenteessä olevaan autoon.

Kriteereissä mainittu ruosteherkkyys ei varmaankaan tule tämän hintaluokan autoissa, niiden kolmen ensimmäisen vuoden aikana esille, joten voimme siirtyä suoraan arvonalenemiseen. Glass´s – niminen englantilainen yritys on laskenut autojen jäännösarvoja jo lähes 80-vuoden ajan. Nämä heinäkuussa 2004 kerrotut 3-vuotiaiden käytettyjen hyvityshintojen vaihtelut antanevat suuntaa arvonalenemiseen myös meillä suomessa:

PIKKUAUTOT

Parhaat arvon säilyttäjät

1. Toyota Yaris 50.1%
2. Renault Clio 49.8%
3. MG ZR 49.0%
4. Skoda Fabia 48.7%
5. Peugeot 206 47.1%

Huonoimmat arvon säilyttäjät

1. Vauxhall Corsa 38.1%
2. Fiat Punto 36.1%
3. Ford Fiesta 34.0%
4. Suzuki Swift 30.6%
5. Subaru Justy 29.8%
   

PIENET PERHEAUTOT

Parhaat

1. Volkswagen New Beetle 54.7%
2. Volkswagen Golf 54.5%
3. Seat Leon 49.2%
4. Alfa 147 48.5%
5. Honda Civic 46.8%

Huonoimmat

1. Proton Impian 34.4%
2. Proton Satria 31.7%
3. Daewoo Lanos 30.0%
4. Fiat Brava 29.3%
5. Proton Wira 25.7%

TILA-AUTOT

Parhaat

1. Honda Stream 46.1%
2. Kia Carens 44.8%
3. Fiat Multipla 44.3%

Huonoimmat

1. Renault Scenic 42.6%
2. Daewoo Tacuma 41.7%
3. Citroen Xsara Picasso 37.9%

SUUREMMAT PERHEAUTOT

Parhaat

1. Volkswagen Passat 47.5%
2. MG ZT 46.9%
3. Chrysler PT Cruiser 45.7%
4. Skoda Octavia 44.7%
5. Toyota Avensis 40.2%

Huonoimmat

1. Mitsubishi Carisma 29.6%
2. Mazda 626 28.7%
3. Fiat Marea 22.6%
4. Daewoo Nubira 21.3%
5. Citroen Xantia 20.0%

PREMIUM-luokka

Parhaat

1. BMW 3-sarja 57.8%
2. Audi A4 56.6%
3. Lexus IS200 55.6%

Huonoimmat

1. Volvo S60 42.1%
2. Saab 9-3 41.1%
3. Volvo S40 40.4%

Aivan tieteellisesti lukujen ja numeroiden valossa päätöstä ei voi tehdä. Tietysti loppujen lopuksi täytyy ottaa valinnassa muitakin asioita huomioon, kuten perheenjäsenten mielipiteet, vastuu ilmastonmuutoksen kehittymisestä, käytännöllisyys vapaa-ajan käytössä ja tärkeimpänä oma tunne parhaasta mallista.

Näitä lukuja ihmeteltyäni ja monia huolellisia koeajoja tehtyäni löysin itselleni uuden kulkuneuvon siitä ensimmäisestä listauksesta.

Miten Sinä tekisit valintasi?

Totuus nelivedosta...

Sosiaalinen itsemurha

Naapurin uudesta autosta ja brandista tuli mieleeni, että juuri auton valinta on brandikysymys. Tänä päivänä kun Chevrolettejä tehdään Koreassa, Toyotia Turkissa ja Volvoja Belgiassa tai Skodia lännemmässä kuin Volkswageneita. Huvittaa kuinka usein kuule sukulais/naapurinmiesten puhuvan kuinka saksalaiset autot sitä ja ranskalaiset autot tätä.

Voiko juuri minkään muun tuotteen ostopäätös olla näin tunnepohjaisen päätöksen tulos? Oikein säälittää kuinka autosta onkaan muodostunut niin omistajalleen leimaa antava symboli. Nekin jotka ostavat järkisyin, siis TM-testien kertomien arvojen perusteella, kertovat itsestään paljon enemmän kuin luulevatkaan.

Eräs nuorempi sukulaiseni sanoi osuvasti, ettei voisi käydä tietyssä kaupassa tai käyttää x-merkkisiä tuotteita, koska se olisi ”sosiaalinen itsemurha”. Itselleni juuri Turkissa valmistettu puolaisella dieselmoottorilla varustettu harmaa Toyota Avensis olisi sellainen.

Kertokoon tämä minusta mitä hyväänsä, mutta huvittaa kuinka helposti voisin perustella itselleni jos jonkinlaisen auton. Nyt ajan turbovolvolla ja tilauksessa on citymaasturi, mutta yhtä hyvin voisin hankkia myös saksalaisen avoauton tai englantilaisen klassikon. Yhtä koomista on, että joka hankinnan jälkeen olen ollut tyytyväinen ”järki ratkaisuuni”.

Varsinkin näin keväällä on hauska katsoa kuinka järki ja tunteet kuljettavat oikuttelevaa sydäntäni parhaan klassikkoromaanin juonenkääntein.