Vanhat mainokset koskettavat jostain syvältä. On kuin tapaisi kauan sitten unohtuneen ystävän. Tajuaa menettäneensä jotain ainutlaatuista, riipaisee sydänalasta, mutta samalla huokaisee helpotuksesta, onnesta, että näin kävi – elämä jatkui…
Muistuu mieleen ne ajat jolloin oikeaa olluttakaan ei saanut mainostaa, mutta ykköskalja sai veden kielelle. Vieläköhän tuo Kotka-olut maistuisi, niin kuin pussikalja maistui? :P
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti