Mainonta on luovien ihmisten työtä, kuitenkin siinä on omat kuluneet kohtansa. Ranskalaisilla on sille ihan oma terminsäkin: cliché. Klisee sanalla on usein vähättelevä merkitys. Monesti tämä on kuitenkin aivan suotta. Aliarvioimme yleisesti tunnettua teemaa, joka voidaan kuitenkin eri aikoina sovittaa eri tuotteille uusin variaatioin yhä uudestaan.
Aihe hioutuu timantin lailla, lopulta niin, että keskenään kilpailevatkin tuotteet voivat sitä mainonnassaan hyödyntää. Syntyy ikoni, joka on kaikkien omaisuutta. Loppuun kaluttu luu, mutta oikein oivallettuna se tarjoaa myös aimo annoksen kinkkua. Vai mitä mieltä olet näistä?
Itselläni yleisempi ilmiö kuin tämä déjà vu, on sen vastakohta: jamais vu ("ei koskaan nähty"). Joskus, kun ajan autolla perin juurin tuttua työ- tai mökkimatkaa, huomaan jonkin yksityiskohdan, vaikkapa talon, joka ei ole ollut siinä koskaan aiemmin. Siis voisin vaikka vannoa tuntevani sen kyseisen tien jokaisen kuopan ja montun, sekä maiseman yksityiskohdat kaikkina vuodenaikoina. Ja pam, jamais vu, siinä onkin yhtäkkiä ilmiselvästi 30-luvulla rakennettu talo…
Tuntuuko tutulta tai siis ei? :)
Vieläkin tutumpi on Presque vu ("melkein nähty"). Kun jokin asia on ns. kielen päällä, siis lähellä, muttei kuitenkaan muista asiaa.
Ehkä tyylipuhtain tämän alan taituri Suomessa on Matti Nykänen. Laitankin oheen muutaman mestarilta nettiin kerätyn elämänviisauden:
"Elämä on laiffii."
"Elämä on ihmisen parasta aikaa."
"Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!"
"Se on ihan fifty-sixty miten käy."
"Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu."
"Kaikki on allright ainakin minulla. En tiedä, onko muilla."
"Huominen on aina tulevaisuutta."
"Asiat ovat sekaisin kuin Haminan kaupunki."
"Saksa-Itävalta on mun toinen kotimaa."
"Lahti on kyllä ihan mesta paikka."
"Kun sä lähdet hyppyyn, sä olet ihan yksin. Sä joudut siinä hyppyrinnokalla tekemään yksinäsi ihan omat ratkaisut. Sä oot siellä ylhäällä ihan up yours."
"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen "bon voyage" -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin."
"En suosittele antabusta kenellekään. Sen kanssa tulee ryypätessä ihan kammottava olo."
"Mulla on karismaa!"
"Mä en mene siihen lankaan että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta."
"Ehkä otin, ehkä en, so not kunhan hyppy kulkee!"
"No pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin!"
"On kaksi osaa ihmisiä. Joku vetää huumeita, joku urheilee, joku vetää itsensä loppuun ja joku vaan nukkuu. Minä kuulun siihen porukkaan, joka nukkuu, urheilee, rakastelee ja hakkaa itseään ja voipi olla, että siinä joskus osuu toiseenkin ihmiseen."
"Minä olen venäläinen, vaikka ei ole punaista päällä, olen kommunisti, mutta näyttelen vaan. Oikeasti olen ihminen, joka kävelee ja puhuu puhelimeen."
"Niinhän se on, meillä ostetaan perunoita keväällä ja muualla syksyllä!"
"Joka toista tökkii, niin kyllä se jossain vaiheessa siellä alapäässä alkaa tuntua, ettei olisi kannattanut tökkiä väärään paikkaan."
"Sauvakävelin siellä järvellä ja opin avantouinnin."
"Kysymys kuulostaa kysymykseltä."
"On se aika epäkornia käytöstä."
"Kaikkihan meistä on syöny makkaraa. Mutta kuka meistä on syöny ylikypsää Tapolaa?"
"Meikäläinen on nykyään avioliittoneuvoja. Jos menee hyvin niin meikäläinen paikalle. Se on seittemän sekuntia ja kaikki on päin persettä."
"Elokuva elokuvana. Elokuva kun tehdään, niin se on elokuvaa."
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi."
Aihe hioutuu timantin lailla, lopulta niin, että keskenään kilpailevatkin tuotteet voivat sitä mainonnassaan hyödyntää. Syntyy ikoni, joka on kaikkien omaisuutta. Loppuun kaluttu luu, mutta oikein oivallettuna se tarjoaa myös aimo annoksen kinkkua. Vai mitä mieltä olet näistä?
Ranskalaisilla on oma terminsä myös aavemaisen oudolle entiselämykselle: déjà vu ("jo nähty"). Tämä on, jonkin tutkimuksen mukaan 70 prosentille tuttu, tunne jossa aivan yllättäen aistii kokeneensa saman aiemminkin vaikka tilanne on ilmiselvästi täysin uusi. Asiaa on selitetty sillä, että kokija on kokenut tilanteen aiemmin unissaan, nähnyt sen elokuvassa tai vaikkapa jossain mainoksessa, mutta tietoisella tasolla unohtanut näkemänsä.
Itselläni yleisempi ilmiö kuin tämä déjà vu, on sen vastakohta: jamais vu ("ei koskaan nähty"). Joskus, kun ajan autolla perin juurin tuttua työ- tai mökkimatkaa, huomaan jonkin yksityiskohdan, vaikkapa talon, joka ei ole ollut siinä koskaan aiemmin. Siis voisin vaikka vannoa tuntevani sen kyseisen tien jokaisen kuopan ja montun, sekä maiseman yksityiskohdat kaikkina vuodenaikoina. Ja pam, jamais vu, siinä onkin yhtäkkiä ilmiselvästi 30-luvulla rakennettu talo…
Tuntuuko tutulta tai siis ei? :)
Vieläkin tutumpi on Presque vu ("melkein nähty"). Kun jokin asia on ns. kielen päällä, siis lähellä, muttei kuitenkaan muista asiaa.
Ehkä tyylipuhtain tämän alan taituri Suomessa on Matti Nykänen. Laitankin oheen muutaman mestarilta nettiin kerätyn elämänviisauden:
"Elämä on laiffii."
"Elämä on ihmisen parasta aikaa."
"Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!"
"Se on ihan fifty-sixty miten käy."
"Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu."
"Kaikki on allright ainakin minulla. En tiedä, onko muilla."
"Huominen on aina tulevaisuutta."
"Asiat ovat sekaisin kuin Haminan kaupunki."
"Saksa-Itävalta on mun toinen kotimaa."
"Lahti on kyllä ihan mesta paikka."
"Kun sä lähdet hyppyyn, sä olet ihan yksin. Sä joudut siinä hyppyrinnokalla tekemään yksinäsi ihan omat ratkaisut. Sä oot siellä ylhäällä ihan up yours."
"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen "bon voyage" -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin."
"En suosittele antabusta kenellekään. Sen kanssa tulee ryypätessä ihan kammottava olo."
"Mulla on karismaa!"
"Mä en mene siihen lankaan että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta."
"Ehkä otin, ehkä en, so not kunhan hyppy kulkee!"
"No pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin!"
"On kaksi osaa ihmisiä. Joku vetää huumeita, joku urheilee, joku vetää itsensä loppuun ja joku vaan nukkuu. Minä kuulun siihen porukkaan, joka nukkuu, urheilee, rakastelee ja hakkaa itseään ja voipi olla, että siinä joskus osuu toiseenkin ihmiseen."
"Minä olen venäläinen, vaikka ei ole punaista päällä, olen kommunisti, mutta näyttelen vaan. Oikeasti olen ihminen, joka kävelee ja puhuu puhelimeen."
"Niinhän se on, meillä ostetaan perunoita keväällä ja muualla syksyllä!"
"Joka toista tökkii, niin kyllä se jossain vaiheessa siellä alapäässä alkaa tuntua, ettei olisi kannattanut tökkiä väärään paikkaan."
"Sauvakävelin siellä järvellä ja opin avantouinnin."
"Kysymys kuulostaa kysymykseltä."
"On se aika epäkornia käytöstä."
"Kaikkihan meistä on syöny makkaraa. Mutta kuka meistä on syöny ylikypsää Tapolaa?"
"Meikäläinen on nykyään avioliittoneuvoja. Jos menee hyvin niin meikäläinen paikalle. Se on seittemän sekuntia ja kaikki on päin persettä."
"Elokuva elokuvana. Elokuva kun tehdään, niin se on elokuvaa."
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti