Yleisradion liiketappio tilikaudella 2006 oli yli 20 miljoonaa euroa. Kuulostaa aika kovalta kun ottaa huomioon, että YLE toimii lupamaksu- ja verovaroilla. Tappion tekeminen tuntuu kuitenkin YLEssä olevan ihan normaalia rutiinia. Katsaus aiempiin vuosiin osoittaa:
1998 tappio oli 57,9 milj. mk
1999 tappio oli 17,9 milj. euroa
2000 tappio oli 11,4 milj. euroa
2001 tappio oli 108,6 milj. euroa
2002 tappio oli 62 milj. euroa
2003 tappio oli 71 milj. euroa
2004 tappio oli 50,8 milj. euroa
2005 tappio oli 36,4 milj. euroa
Uskoisi olevan kohtuullisen helppoa arvioida ainakin lupamaksutulot, joita maksaa uskollisesti noin kaksimiljoonaa kotitaloutta eikä kaupallisten tv-yhtiöiden maksamat toimilupamaksutkaan niin kovin vaikeasti ennustettavia ole. Jos tulot ovat näin stabiilit, niin luulisi liiketoiminnan ohjauksen olevan kohtuullisen helppoa. Ymmärrän toki senkin, että välillä lipsahdetaan jossain kohtaa budjetin yli. Yleensä taas vastaavasti saadaan jossain muualta säästöä.
Mikään yksityinen mediatalo ei tietenkään voisi tehdä omistajiensa rahoittamana kymmenien miljoonien tappioita vuodesta toiseen. Näin vain pääsee käymään, kun päätöksiä ei tehdä liiketoiminnan ehdoilla vaan poliittisina päätöksinä.
Mitä sitten toiminnan sisältöön tulee, niin ymmärrän hyvin erilaisten uutis- ja ajankohtaisohjelmien, lastenohjelmien, urheilun, kansallisen korkeakulttuurin, opetusohjelmien ja erityisryhmien ohjelmien tarjoamisen tarpeen.
Sitä en ymmärrä, miksi YLE tuottaa draamasarjoja tai viihdeohjelmia. Tai ymmärrän toki niidenkin tarpeellisuuden, mutta nykytilanteessa saippuaa ja hömppää kyllä riittää mainosrahoitteisilta kanavilta ja maksukanavilta.
Miksi YLEn tarvitsee kilpailla muiden kanavien kanssa viihteessä? Jos YLE keskittyisi oleelliseen, niin ehkä tämä satojen miljoonien eurojen tappiokierre saataisiin joskus pysähtymään?
keskiviikko 2. toukokuuta 2007
YLE syö pöydässäsi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Jossain keskustelussa olen tainnut esittää, että YLE vähentäisi kanaviensa lukumäärää niin television kuin radion puolella.
Säästämisen tarpeesta olen siis täysin yhtä mieltä kanssasi. Ohjelmiston karsinnassa en kuitenkaan kohdistaisi leikkauksia kotimaiseen draamatuotantoon. YLEn kotimaiset draamat kun hakkaavat mennen tullen kaiken maailman salkkarit, käenpesät ja muut kaupallisten kanavien "ihmissuhdedraamat". Ulkomaisia sarjoja voisi kyllä vähentää, vaikka kyllä nekin tarjoavat monelle mieleistä vastapainoa kaupallisten kanavien sarjatarjonnalle. Kaikki kun eivät jaksa illasta toiseen seurata rikossarjoja tai vaikkapa rahakkaiden jenkkinuorten sähläilyä Kalifornian auringossa.
Totta puhut Kari. Minunkin mielestäni esimerkiksi Kotikatu on huomattavasti Salkkareita tasokkaampi. Kotikadussahan käytetään ihan oikeita näyttelijöitä tai siis näyttelijät ovat jo aiemmin kannuksensa ansainneet.
En kuitenkaan yleensä jaksa uskoa valtion osuuteen viihdetuotannossa. Jos tällaiselle vähän korkeampitasoiselle saippualle on selkeää kysyntää, niin luulisi kaupallistenkin tahojen sitä alkavan tarjota, jos ei YLE vääristäisi verovaroin kilpailua?
Lähetä kommentti